Hevonoja Kolu

Muinaistieteelliseen toimikuntaan tuli v. 1958 tiedonanto Lehmiaronsuon eteläpuolella olevan kallio- ja soraharjanteen luoteisreunalla sijaitsevista hautakummuista. H.Salmo tarkasti kohteen ja suoritti paikalla pienimuotoisen koekaivauksen samana vuonna. Hautoja ilmoitettiin olevan toistakymmentä, mutta v. 2001 tarkastuksessa voitiin paikallistaa vain kahdeksan.

Haudat ovat maanpinnalle tehtyjä kumpuja, jotka on sijoitettu mäen korkeimman kohdan alapuolella olevalle tasanteelle lähes pohjois-etelä -suuntaisesti. Kumpujen koko on n. 2,4 m x 1,7 m x 0,7 m ja niiden sisällä on ollut lauta-arkkuja, joissa on havaittu palamisen merkkejä. Paikalliset asukkaat ovat penkoneet rakenteita löytämättä muuta kuin hiiltä.

Metsätien ja hautatasanteen välissä on myös nelikulmainen, 4 m x 4 m kokoinen, sammaloitunut valli, joka on ilmeisesti rakennuksen jäännös. Lisäksi kallion laella on kertomusten mukaan tuomarinympyrä, ja paikalla havaittiinkin v. 2001 tarkastuksessa kiviä ympyrämuodostelmassa paljaalla kalliolla. Kohde tarkastettiin vuonna 2025 suoritetussa kaavainventoinnissa.

Paikalla todettiin kasvavan sankka, kuusivaltainen sekametsä ja osittain jyrkästi kohti luodetta laskeva rinne, jossa on kaksi tasannetta. Ylemmän tasanteen reunalla on ilmoitettu olleen hautakumpuja, mutta sellaisia ei inventoinnissa paikalla havaittu. Maaperä rinteessä on hyvin kivikkoista ja paikalla on suuria sammaleen peittämiä siirtolohkareita ja niiden välissä alempana olevia painaumia.

Lisäksi paikalla on muutamia sammaloituneita kumpareita, jotka vaikuttivat kuitenkin täysin luonnollisilta muodostumilta kivikkoisessa metsämaastossa. Sitten edellisen inventoinnin (2001) metsä on kasvanut paikalla runsaasti ja alueella tehdyt metsänhoitotoimet ovat entisestään muokanneet sekä maisemaa että maapohjaa.

Perinteisesti hautakumpareiksi tyypiteltävien maakumpujen löytäminen osoittau-tui inventoinnissa mahdottomaksi tehtäväksi. Paikalla havaittujen kumpareiden toteaminen hautauksiksi edellyttäisi laajoja kajoavia tutkimuksia. Mahdollisesta rakennuksen jäänteestä ei saatu havaintoja. Samoin kallion laella, kahden paljastuman läheisyydessä olleet kivet olivat luonnollisia siirtolohkareita ilman merkkejä siitä, että niitä olisi tarkoituksellisesti aseteltu ihmisen toimesta.