Forsby Silverberget

Pernajan hopea ilmestyy historiallisiin lähteisiin ensimmäisen kerran vuonna 1607, kun Viipurin linnan päällikkö Arvid Tönneson Wildeman lahjoittaa Pernajan kirkolle Koskenkylästä sijaitsevasta kalliosta louhitusta hopeasta tehdyt kullatut kalkin ja öylätin. Tönnesonin hopeakaivoksen paikkaa ei tunneta.

Se on kuitenkin luultavasti sijainnut joko Forsöllä tai Hopeavuorella. Forsbyn hopeamalmista kiinnostuttiin uudelleen 1700-luvun puolivälissä. Vaikka malmia löydettiin 16 eri paikasta, ei vanhaa 1600-luvun kaivosta kyetty paikantamaan. Parhaat hopeakaivokset sijaitsivat Varppivuorella eli nykyisellä Hopeavuorella.

Koskenkylän vanhoja hopeakaivoksia tutkittiin jälleen 1800-luvun alkupuolella, jolloin Vuorikadetti C.H. John löysi kesällä 1827 14 vanhaa louhosta (mm. 4 Hopeavuorelta). Lisäksi John avasi kolme uutta louhosta Forsölle. Siitä huolimatta, että kaivostoiminta oli osoittautunut aiemmin kannattamattomaksi, inventoi Hjalmar Gylling alueen kaivokset vielä vuonna 1882.

Hopeavuoren alueelta on paikannettu yhteensä 5 louhosta: Hopeavuoren eteläsivun keskivaiheilla on korkealla kallion seinällä veden osittain täyttämä louhos (1). Louhoksen laajuus on n. 10 x 12 m. Louhoksen syvyys on enimmillään 6 m. Louhoksen seinän yläosassa on poranjälkiä ja alaosassa roviolouhinnan merkkejä.

Louhoksen kohdalla on kallion juurella runsaasti jätekiveä. Hopeavuoren itäpäässä on kallionseinän yläosaan tehty n. 12 x 6 m laaja louhos (2). Louhoksen syvyys on n. 5 m. Seinän yläosassa on poranjälkiä. Louhoksen edessä rinteellä on runsaasti jätekiveä. Louhos 2 ei ole yhtä näyttävä kuin louhos 1. Hopeavuoren laen keskivaiheilla on noin 3 x 2 m laaja louhos (3) ja Hopeavuoren länsipäässä ovat n. 10 x 15 metriä laaja louhos (4) sekä n. 3 x 2 m laaja louhos (5).