Slottsströmmen

Raaseporin linna perustettiin 1370-luvulla Länsi-Uudenmaan hallintokeskukseksi. Linna oli keskiajan lopulla Suomen tärkeimpiä kruununlinnoja, mutta se hylättiin 1550-luvulla, jolloin kruunun hallinnollisiksi keskuksiksi perustettiin Helsingin ja Tammisaaren kuninkaankartanot. Raaseporin linnaan liittynyt latokartano jatkoi sen sijaan toimintaansa ja linna lähialueineen säilyi osana kartanon maita 1900-luvulle asti.

Raaseporin kartanolta linnalle ja Slottsängenille on johtanut tie ja sen varrella on vuosisatojen ajan ollut Slottsströmmenin eli nykyisen Raaseporinjoen ylittänyt silta. Raaseporin kartanon eli everstinpuustellin haltijat olivat velvollisia ylläpitämään tätä siltaa. Silta on merkitty jo Barsgårdin ja Snappertunan konseptikarttaan (Broterus, S. 1695).

Samassa kartassa on sillan eteläpuolelle piirretty rantavaja (sjöbod). Molemmat löytyvät myös myöhemmiltä kartoilta (mm. 1816). Nykyisen sillan molemmissa päissä on lohkokivistä rakennettu, kylmämuurattu arkku, joiden varaan sillan puukansi on perustettu. Kiviarkkujen alta joen pohjasta pilkottaa salvottuja hirsiä, joiden varaan nykyiset arkut on perustettu.

Hirret lienevät peräisin paikalla olleista vanhemmista silloista. Noin 13 m läntisestä silta-arkusta etelään jokirannassa on pystypaalun pää (halk. 17 cm). Noin 36 m läntisestä silta-arkusta etelään on joen länsirannalla kaksi rantaa vasten kohtisuorassa olevaa kiviriviä, pyöreistä luonnonkivistä koostuva harva kivijalka. Kivirivit ovat noin 5,5 m pitkiä ja niiden etäisyys toisistaan on noin 5,5 m. Kyseessä on todennäköisesti vanhan rantavajan kivijalka.