Sälinkää (Sellinge)

Vanhin tieto Sälinkään kylästä on vuodelta 1458, jolloin kylän rajoja määriteltiin käräjillä. Porvoon läänin ensimmäisessä maakirjassa vuonna 1543 Sälinkää on kahden kokoveron suuruinen kylä, jossa on kahdeksan taloa. Sälinkään tilaluku nousi 1500-luvun loppuun mennessä 12 taloon, mutta laski 1600-luvun alkupuolella jälleen.

Vuonna 1606 kylä läänitettiin Nummisten kanssa Henrik Wreden perillisille ja se jäi Frugårdin alaiseksi rälssikyläksi. Tilat menettivät sukuoikeutensa 1600-luvun kuluessa ja muuttuivat lampuotitiloiksi. Vaikka isossa reduktiossa 1600-luvun lopulla kyliä peruutettiin kruunulle, säilyi Sälinkää Wreden läänityksenä.

Tilaluku pysyi kylässä tasaisena 1800-luvun alkuun saakka, jolloin (v. 1804) kylässä oli 15 tilaa ja yhdeksän torppaa. Torpparit ilmaantuvat Sälinkään henkikirjoihin ensimmäisen kerran 1760-luvulla. Vanhin Sälinkään kartta on Samuel Broteruksen v. 1704 laatima omistus- ja jakokartta, jossa kylään on merkitty 10 taloa samalle peltojen väliselle kumpareelle ja osittain myös tien pohjoispuoleiselle metsäalueelle, jotka eivät nykyäänkään ole viljeltyjä alueita.

Vuoden 2013 inventoinnissa aluetta kierrettiin ja valokuvattiin sekä maastossa erottuneiden rakenteiden sijainti mitattiin GPS-paikantimella. Peltojen välinen kumpare on maisemana varsin kaunis. Siellä kasvaa katajaa ja harvakseltaan mäntyjä, siellä täällä peruskallio pilkistää esiin maasta. Alue toimii hevoshakana.

Alueella on lähes 20 todennäköistä liesikumpua ja jälkiä myös talojen kivijaloista. Hevoshaan ja tien välille on rakennettu maneesi, kuivuri ja lato, joten tällä alueella mahdollisesti olleet rakenteet ovat tuhoutuneet. Tien pohjoispuolella on nykyisen Vanhakartanon pihapiiri ja siitä länteen metsärinteessä raunioituneita rakennuksia sekä talojen kivijalkoja. (ks. pidempi selostus inventointiraportista)