Naarankalmanmäki

Muinaisjäännös sijaitsee valtatie 9 itäpuolella peltojen ja viljelysmaiden ympäröimässä pienessä mäkisaarekkeessa, entisen Sarvikasjärven koillispuolella. Järvi on nykyisin lähes kuivana, mutta on ennen Vanajaveden säännöstelyä ulottunut 30 - 50 m päähän mäestä. Vanha rantatörmä ja vesijättömaa erottuvat selvästi maastossa.

Kylien raja kulkee mäen kaakkoisosan halki. Luode - kaakko -suuntainen saareke ( 100 x 60 m) on melko isokivistä moreenimäkeä. Mäellä erottuu useita suuria maakiviä. Tutkimuksissa on alueelta todettu 11 röykkiötä. Muinaisjäännös sisältää useita erilaisia rakenteita, joissa on ainakin hautauksiin (neljästä röykkiöstä on palanutta ihmisluuta) ja myös asuinpaikkaan liittyviä jäännöksiä.

Asuinpaikkamerkit voidaan rakennehavaintojen ja löytöjen perusteella tulkita yhden tai useamman rakennuksen jäännöksiksi. Radiohiiliajoitukset viittaavat ainakin kolmeen eri käyttövaiheeseen. Vanhin vaihe ajoittuu nuoremmalle pronssikaudelle. Alueelta on tosin löytöjä, jotka kuuluvat jo vasarakirveskulttuurin aikaan.

Rakennusjäännökset ajoittuvat vanhempaan ja keskiseen rautakauteen. Samoin myös osa röykkiöistä. Osa röykkiöistä taas ajoittuu nuoremmalle rautakaudelle, myös löytöjen perusteella. Kaivauslöydöt ovat pääasiassa keramiikkaa, kuonaa, palanutta luuta ja pronssi- ja rautaesineitä. Naarankalmanmäen itäpuolella olevan siirtolohkareen juuresta todettu kiveys on löytöjensä (rautakauden keramiikan ja palaneen luun) perusteella kiinteä muinaisjäännös. Siitä ehdittiin tutkia vain osa. Se jää jäljelle Naarankalmanmäen kohteesta.