Mikola

Tunnetaan myös nimellä Loukinainen sijaintikylänsä mukaan. Aurajoen ja Hämeentien väliin jäävän peltoaukean keskellä olevan kalliosaarekkeen luoteispuolella on kivikautinen asuinpaikka. Kalliosaarekkeen päältä on koekuopista löytynyt rautakautiseen asuinpaikkaan ja/tai kalmistoon viittavia löytöjä. V. 2004 tutkittiin valtatien 10 parantamisen takia tien pohjoispuoleista mäen leikkausta, josta löytyi runsaasti palanutta savea, selviä kolmiomaisia savitiivisteen kappaleita ja pienempiä oksapunospainanteisia paloja sekä rautakautistyyppistä keramiikkaa, joukossa kaksi nuorakoristeista palaa.

Rakenteista mainittakoon nokiläikät sekä kivetty mahdollinen paalunsija. Ydinosa asuinpaikasta lienee tuhoutunut jo aiemmassa tienrakentamisessa. Makrofossiilinäytteiden analyysi ei paljastanut kasvijäänteitä. Suurin osa Mikolan mäkeä on edelleen koskematonta. Myös n. 140 m koilliseen olevalta toiselta kalliokumpareelta löydettiin tienparannuslinjalta runsaasti (1 kg) keramiikkaa sisältävä savesta (tiilestä?) tehty voimakkaasti palanut hajotettu rakenne, mahdollinen keramiikan polttouunin jäännös (Mikola 2).

Yksi palanut karstaa sisältävä savenpala toimitettiin ajoitettavaksi (1410+-35 BP). Asuinpaikoista koilliseen matalassa kalliosaarekkeessa on uhrikuoppia (Brusila 1991 nro 5). Uhrikuoppien lisäksi kallioon on hakattu rengaskuvio.