Mellangård 2

Taustatiedot kohteesta: Kroneld (1950, 28, ks. lisätiedot): Åntalan (nyk. Ontala) Västergårdin ja Östergårdin tiloilla oli kaksi uunia vastapäätä Pettibyn (nyk. Petteby) rantaa. 1870–80-luvuilla tilat polttivat yhdessä kalkkia Västergårdin uuneissa, jotka olivat uudempia ja paremmassa kunnossa. Yksi uuneista rakennettiin 1880-luvulla ja siinä oli suuaukko polttopuiden laittamista varten joka sivulla.

Kroneld on kuitenkin karttaan merkinnyt ko. kohtaan neljä kalkkiuunia. Inventointihavainnot 2013: Mellangård I louhosjonon ja Kojkullafjärdenin rannan välissä on pareittain kahdessa ryhmässä yhteensä neljä kalkkiuuniksi tulkittavaa rakennetta (rakenteet 1–4). Pohjoisimman rakenteen (rakenne 1) keskellä on matala painanne, noin 3 metriä pitkä, 2 metriä leveä, suorakulmainen ja sen pohjoissivulla on kivilatomusta.

Pyöreähkön kummun halkaisija on noin 10 m. Rakenteen 2 itä- eli rannan puolella on näkyvissä kylmämuurattua kivilatomusta ja sen keskellä ei ole kuoppaa tai painannetta. Isännän mukaan tämä uuni olisi edelleen ladattu. Yhdessä nämä kaksi rakennetta muodostavat rannansuuntaisen yhteensä noin 23 metriä pitkän ja on 8 metriä leveän rinteeseen kaivetun kumpareen.

Rakenteet 3 ja 4 sijaitsevat edellisistä noin 80 metriä etelään, samalla rantavyöhykkeellä. Molemmissa niissä on selvä painanne keskellä, maavallit ovat noin 2–3 metriä leveät. Niiden välinen maavalli on yhteinen. Rakenteen 4 sisäosa on suorakulmainen ja vajaan metrin korkuinen. Rakenteen 3 keskellä oleva painanne on tätä loivarinteisempi ja epämääräisempi.

Yhdessä rakenteen muodostavat noin 12 metriä pitkän ja 8 metriä leveän kokonaisuuden. Louhosjonon (Mellangård 1 itäisen osan) ja sen pohjoispuolisen pellon välissä ei havaittu merkkejä kalkkiuunista, joka oli alustavasti merkitty kaavaselostukseen. Tulkinta: Neljä kalkinpolttouunia. Rakenne 2 on todennäköisesti edelleen ladattu.

Pohjoisemman ryhmän kummun laajuuden perusteella on mahdollista, että siinä olisi kaikkiaan kolme uunia (1 tyhjennetty, 2 ladattua). Lisätietoja: Pohjoisimman uuniryhmän havainnointia vaikeutti runsas päällä ja ympärillä kasvanut pensaikko. Isännän tietojen mukaan kaksi uunia ilmoitettiin verotukseen, kaksi pidettiin verotukselta piilossa ja siksi ne olivat kahdesta muusta erillään.

Isäntä kertoi lahden pohjukassa sijaitsevan savusaunan rakennetun vanhan kalkkiuunin päälle ja sen kuuluneen koulumestari Lönnille, joka oli vuoden 1809 sotaveteraani. Hän oli ollut mukana Lemun taistelussa, ja asui Tippkullan torpassa.