Mastomaansuo etelä

Kivikautinen asuinpaikka, joka sijaitsee Mastomaansuon eteläosan länsireunassa kankaan alaosassa, muinaisrannan tuntumassa. Se muodostuu ainakin 21:sta asumuspainanteesta alueella, joka on etelästä pohjoiseen noin 220 m ja 35-40 m lännestä itään. Yksi suuri painanne on erillinen kankaan laella, noin 90 m itäosan alimmista painanteista länteen.

Muinaisjäännös paikannettiin tarkastuksessa syyskuussa 2007. Tuolloin valtaosa oli metsä-äestyksen osittain tuhoamia (tilalla 564-401-7-410). Vain muutama eteläisin painanne sekä läntinen erillinen painanne olivat äestämättömällä metsälohkolla ja hyvin säilyneitä (tilalla 23:141). Painanteiden koko vaihtelee suuresti, mutta suurimmat ovat monumentaalisia, kokonaispituudeltaan 15-20 m, leveydeltään noin 10 m ja syvyydeltään aina 1 -1,5 m. Ainakin osassa on päädyissä kapeammat osat osoittaen kulkuaukkoja.

Pituussuunta on korkeuskäyrien suunta, läntinen erillinen painanne on noin itä-länsi –suuntainen. Myöhemmässä (2014) tarkastuksessa todettiin äestysalueelta edelleen pohjoiseen sijaitsevalla metsätilalla (212:1) kolme asumuspainannetta, pari kuopparakennetta sekä pohjoisimpana asuinpaikkapintaa. Painanteet ja todetut kuopparakenteet sijoittuivat äestämättömälle alueelle.

Niiden pohjoispuoleisella äestysrinteellä havaittiin asuinpaikkalöytöinä kvartsi-iskoksia. Näistä painanteista eteläisin on kooltaan noin 12x6 m. Se on aiemmista etelän puoleisen äestysalueen lähimmistä painannehavainnoista 65-70 m pohjoisluoteeseen ja yksittäinen. Tästä edelleen 110 m luoteeseen on suuri asumuspainanne, kooltaan 16-18x7 m. Sen länsipuolella on noin 15 m päässä ylempänä rinteessä 2-metrinen kuoppa kivisessä maastossa.

Edelleen 35 m luoteeseen todettiin kolmas asumuspainanne sekä noin 2x3 -metrinen kuoppa tämän pohjoispuolella. Metsäalueen luoteispuolella todettiin samalla tilalla maaperävaikutuksiltaan vaihtelevasti äestetyllä alueella hiekkamaassa kvartsilöytöjä sekä palaneita kiviä paikoittain noin 80 m pitkällä korkeuskäyrien suuntaisella pituudella ja 10-15 leveydellä koilliseen viettävän kankaan alaosassa, kuitenkin 2-3 m suonreunan pintaa ylempänä.

Maaperän muuttuessa kivisemmäksi (lähinnä ylempänä rinteessä) ei havaintoja löydöistä enää juuri saatu. On mahdollista, että äestysalueella on ollut maaninnalle erottuvia rakenteita, joiden havaitseminen on enää hyvin tulkinnanvaraista. Mastomaansuon länsireunaa kiertää asumuspaikkavyöhyke, jonka pituus on kaikkineen noin 550 m. Myös asumuspainanteiden välialueilla tai niiden muinaisen rannan puoleisilla alueilla voi paikoittain olla asuinpaikkapintaa.