Louhisaaren kartanolinna

Louhisaaren kartano sijaitsee Maskun Askaisissa Mynämäenlahden kulttuurimaisemassa pitkälle sisämaahan työntyvän Mynämäenlahden etelärannalla, aikoinaan meren äärellä olleella kalliolla. Kartano sivurakennuksineen sijaitsi alun perin niemellä tai saarella meren erottaessa sen talousrakennuksista. Kartanon eteläpuolelle ulottunut meren rantaviiva on vetäytynyt maan kohoamisen seurauksena noin 300 metriä kauemmas.

Suomessa suurvalta-ajan huomattavimpiin rakennushankkeisiin kuuluvan Louhisaaren maisemarakenne periytyy keskiajalta ja kulttuurimaiseman peruspiirteet heijastavat suurvaltakaudella kehittynyttä kartanomiljöötä. Louhisaari ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin rakennettu Pernajan Sarvilahti ovat Suomessa ainoat suurvalta-ajan arkkitehtuuri-ideaalin mukaan rakennetut ylhäisaatelin asuinkartanot.

Louhisaaren kartanon hollantilaista barokkia edustava päärakennus pihan molemmin puolin sijaitsevine sivurakennuksineen on sommittelultaan ankaran symmetrinen. Matalat sivurakennukset sijaitsevat toistensa peilikuvina päärakennuksen molemmin puolin välissään hiekkapintainen kunniapiha. Symmetria ilmenee myös rakennusten julkisivuissa ja pohjakaavoissa.

Kolmikerroksisen päärakennuksen hallitsevaa asemaa korostaa korkea, hollantilaiseen palatsiarkkitehtuuriin viittaava katto. Kartanon hiekkakivinen barokkiportaali inskriptiotauluineen, hiekkakivisokkeli, räystäskonsolit ja kattokolmiot ovat ainoita valkeaksi kalkittua julkisivua koristavia yksityiskohtia.

Lähestyttäessä rakennusta kunniapihan yli kiinnittyy huomio erityisesti sen koristeelliseen pääsisäänkäyntiin vangitsevana aiheena muutoin pelkistetyssä julkisivussa. Ikkunoissa on rokokooaikainen 16-ruutuinen puitejako. Eri kerrosten käyttö suunniteltiin vielä keskiajalta periytyvien asumistottumusten mukaan.

Ensimmäinen kerros käsitti palveluväen oleskelutiloja sekä talous- ja varastotiloja. Toinen kerros oli herrasväen asuinkerros, jonka kiinteä sisustus on muutettu 1760-1770 -luvulla rokokootyyliseksi Turun kaupunginarkkitehdin tehtävää hoitaneen muurarimestari C.F. Schröderin suunnitelmien mukaan. Kolmas kerros saleineen oli juhlakerros, joka säilyneine alkuperäisine kattomaalauksineen on ainoa suurvalta-ajalta säilynyt edustustila Suomessa.

Kerroksissa toistuu sama pohjaratkaisu ja niitä yhdistää sisääntulohallista nouseva ristiholvattu portaikko sekä palvelusväen kierreporras. Kaakkoisen sivurakennuksen kellari saattaa olla muita rakennuksia vanhempi, mahdollisesti 1500-luvun rakennusvaiheista. Saman aikakauden rakennustapaan viittaa myös rakennuksen nelihuoneinen pohjakaava.

Linnan keittiö ja leivintupa sijaitsivat luoteisessa sivurakennuksessa vuoteen 1792 asti. Sivurakennusten yläosasta aumattu satulakattomuoto on 1770-luvulta. Kunniapihan sulki alun perin sivurakennusten päätyjen linjaan rakennettu muuri. Nykyään hiekkakenttä rajautuu nurmeen 1700-luvulla laajennetun pihan uuden kiviaidan perustusten paikkeilla.

Restauroinnin yhteydessä tähän on tehty rauta-aita lähtökohtana päärakennuksen ja sivurakennusten välinen 1700-luvun rokokootyylinen aita. Kartanon pääsisäänkäynnin akseliin istutettu, lopullisen linjauksensa 1700-luvun alkupuolella saanut kahden kilometrin pituinen koivukuja yhdistää kartanon niin ikään Flemingien rakennuttamaan Askaisten kirkkoon.

Puolivälissä, ns. Temppelin mutkassa, tie tekee suorakulmaisen käännöksen kohti kirkkoa. Perimätiedon mukaan kummun päällä on ollut jonkinlainen puinen ”temppeli” tai huvimaja. Kumpu liittynee 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa perustettuun englantilaistyyppiseen maisemapuistoon. Kuvastaen suvun ja seurakunnan kiinteää suhdetta Louhisaaren kartanon ja kirkon rakentaminen nivoutuivat Herman Flemingin johdolla yhdeksi rakennushankkeeksi.

Molemmille rakennustyömaille tuli muurareita ja rakennusmestareita Tukholmasta. Kartanon puisto on peruspiirteiltään 1700-luvun lopusta ja 1800-luvun alusta. Kartanon läheisyydessä on viitteitä vanhasta hedelmä- ja hyötypuutarhasta alkuperäistä yksinkertaisemmalla korttelijaolla. Maan kohoamisenseurauksena paljastuneet alavat maa-alueet soveltuivat englantilaistyyppiselle maisemapuistolle, jonka voimakkaiksi maisemaelementeiksi soveltuivat ympäröivä luonto Mylly- ja Paratiisinmäellä.

Puistossa on Mannerheimien vuonna 1825 silloiselle meren rantaviivalle rakennuttama, A.F. Granstedtin suunnittelema kylpypaviljonki. Kartanon rakennuskokonaisuuteen kuuluvat lisäksi 1900-luvun alkupuolen meijeri ja varastorakennus. Myllymäki on Louhisaaren lahteen rajoittuva kalliomäki, jolla on sijainnut mylly ainakin 1700-luvulla.

Kartanon rantapuistosta Myllymäelle johtaa pääosin tervaleppien reunustama Pengertie. Aikanaan tärkeä yhteys tuulimyllylle ja Myllymäen rantalaiturille sekä edelleen Paratiisinmäelle on Louhisaaren puiston varhaisimpia säilyneitä rakenteita. 1800-luvun kuvissa erottuu pensasaidaksi leikattu puusto, jollaisena sitä on hoidettu vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.