Långkärrsskogen 2

Kohde sijaitsee valtatien 7 pohjoispuolella, 700 m pohjoiskoilliseen paikalle johtavan tien risteyksestä ja siitä erkanevasta Långkärrskogenin metsäautotiestä 120 m kaakkoon. Maasto on kivikkoisen moreenimäen eteläpuolisen rinteen reunasta etelälounaaseen pistävää, melko jyrkkärinteistä ja tasalakista niemekettä.

Maaperä on hiekkaa, josta pistää esiin muutamia kiviä. Niemekkeen eteläpuolella on ojitettua suota, josta virtaa oja kohti kaakkoa. Myöhäiskivikaudella paikka on ollut matalaan merenlahteen tai salmeen työntyvä niemeke (15 m mpy), jonka länsi- ja itäpuolella on avautunut matala poukama. Rinne on suurimmaksi osaksi hakattu äskettäin, mutta niemekkeeseen on jätetty muutamia järeitä kuusia.

Paikka on melko helppo saavuttaa, mutta itse kohde vaikea paikantaa. Niemekkeen lounaiskärjestä, itään päin kääntyneen tuulenkaadon juurakosta, hiekkamaan seasta on otettu talteen saviastianpaloja ja muita asuinpaikkalöytöjä. Löydöt ovat alun perin olleet 10–15 cm:n syvyydessä. Maaston, korkeuden ja löytöjen perusteella kyseessä on myöhäiskivikautinen niemiasuinpaikka.

Muinaisjäännös on rajattu niemekkeen mukaisesti, mutta sen laajuuden tarkempi selvittäminen edellyttää koekaivauksia. VT 7:n uuden linjauksen vuoksi paikalla tehtiin arkeologisia tutkimuksia kesällä 2009.Tällöin tutkittiin asuinpaikan laajuus tielinjan suuntaan.