Lampila

Kohde sijaitsee Visulahdessa, Mikkelin-Kuopion valtatien pohjoispuolella, noin 1,2 kilometriä tiestä ja Visulahden kalmistosta, kahden mäkikumpareen välisellä pellolla ja sen pohjoispuolisessa metsässä. Muinaisjäännökseen kuuluu asuinpaikka-alueita sekä kiviröykkiöalue. Asuinpaikka A sijaitsee Lampilan tilan päärakennuksen länsipuolella olevalla pellolla.

Paikalta on löytynyt mm. kaksi soikeaa kupurasolkea (KM 23180), helmiä, palanutta luuta ja savea ja piitä (KM 24923, KM 25611). Asuinpaikka ajoittunee rautakaudelle ja historialliselle ajalle. Asuinpaikka B sijaitsee Lampilan tilan päärakennuksesta noin 330 metriä kaakkoon. Vuoden 1990 tutkimuksessa pellolta saatiin pintalöytöinä rautainen sormus, metallinappi, tunnistamattomaksi ruostuneita metalliesineitä, piitä, palanutta savea rautakuonaa ja kvartsi-iskoksia (KM 25628:1-9).

Asuinpaikan eteläpuolisessa metsässä on lisäksi kiviraunoita, joista ainakin osa on resenttejä raivauskivikoita. Asuinpaikka C (rajaus yhdistetty A:han) on loivasti lounaaseen viettävällä peltorinteellä. Vuoden 2008 tutkimusten tuloksena voitiin todeta, että kyntökerroksen alla oli sekoittunut kerros tai kulttuurikerros.

Alueelle tehtiin myös koekuoppia, joista saatiin kaikista historiallisen ajan löytöjä. Kyseessä on todennäköisesti 1750-luvun karttaankin merkitty Tolvalan talon paikka. Pellolla, loivasti etelään viettävässä rinteessä, varsinaisesta asuinpaikka C:n ydinalueesta koilliseen havaittiin niin ikään merkkejä mahdollisesta rakennuksen paikasta.

Kiviröykkiöt (1-11) sijaitsevat Lampilan tilan päärakennuksesta luoteeseen. Paikan itäpuolella on korkeampi harjanne ja länsipuolella matalampi harjanteen pää. Röykkiöt ovat edellä mainituilla harjanteilla sekä muutama niiden välissä. Röykkiöitä havaittiin vuoden 1990 tarkastuksessa viisi kappaletta.

Röykkiöistä kaksi oli ehjää. Hajonneita röykkiöitä oli ainakin kolme. Vuoden 2008 tarkastuksen yhteydessä havaittujen röykkiöiden määrä nousi yhteentoista. Röykkiöt ovat pieniä ja sammalen peittämiä. Varsinkin itäisemmän ja korkeamman harjanteen laella olevat röykkiöt ovat huolellisesti ladottuja. Näistä pari suurinta on muodoltaan nelikulmaisia.

Alue on 1700-luvun karttojen mukaan ollut peltona. Idempänä oleva kiviaita (kohde Lampila 2 mj.numero 1000012996) lienee ollut pellon rajalla. Se, ovatko kivirauniot viljely- vaiko hautaraunioita, on ennen perusteellisempia tutkimuksia epäselvää. Harjanteella olevien raunioiden sijainti olisi kalmistolle tyypillinen.

Asuinpaikkojen A ja C rajaukset on yhdistetty vuoden 2009 tutkimusten jälkeen. Lisäksi kyseistä rajausta on laajennettu Lampilan metsäisen puistoalueen ja Lampilan vanhan rusthollin kohdalle. Kyseessä on yksi yhtenäinen muinaisjäännösalue, johon liittyy rautakautisia ja historiallisia rakenteita ja löytöjä.