Kullaan kartanomaisema

Kullan kartano on keskiajalta asti asuttu yksinäistila, jota ympäröi vanhimmilta osiltaan 1700-luvulle periytyvä puisto ja vuosisatoja viljelyksessä ollut peltomaisema. Kartanon monipuolinen, ajallisesti kerroksinen rakennuskanta kuvastaa uusmaalaisten kartanoiden rakennustraditiota 1700-luvulta 1900-luvulle.

Kullan kartano on sijainnut alkuaan merenlahden suulla, mutta maankohoamisen vuoksi kartanonpaikka on jäänyt kukkulalle Taasianjokivarteen. Kukkulan pohjoispuolella on kartanon puisto ja eteläpuolella talouspiha. Kartanon talouskeskukselle johtaa pitkä puukujanne metsäsaarekkeiden täplittämän tasaisen viljelymaiseman halki.

Kullan kartanon vanha päärakennus 1700-luvun lopulta on yksikerroksinen poikkipäätyinen rakennus, jonka ulkoasu ja sisätilat ovat hyvin säilyneet. Uusi 1860-luvulla rakennettu kartanon päärakennus on yksikerroksinen, poikkipäädyllinen myöhäisempirerakennus 1800-luvulla istutetun englantilaistyylisen puiston keskeisellä kukkulalla.

Kartanon talousrakennuksiin kuuluu ns. maitohuone 1800-luvun puolivälistä sekä luonnonkivistä rakennettu navetta ja viljamakasiini. Puistossa on myös arkkitehti Eva Kuhlefelt-Ekelundin 1917 suunnittelema leikkimökki.