Koivikko

Kivikautinen asuinpaikka, josta maanomistaja on 1970-luvulta lähtien löytynyt useampia esineitä, kuten alkeellinen kirves ja tasataltta. Tarkastuksessa vuonna 1996 löytöpaikka varmistui asuinpaikaksi. Se on rinnepeltoa, jonka perunamaasta löydöt ovat peräisin. Asuinpaikka tarkastettiin inventoinnissa 1997 maanomistajan kanssa.

Taltta on löytynyt pellon alaosasta, kirves hieman pellon puolivälin yläpuolelta. Viimeksi mainitun löytökohdilta on sittemmin löytynyt keihäänkärkimäisen kiviesineen katkelma. Pellon yläosa on pääosin hiekkaperäistä rinnettä, joka selvästi näkyy sen yläosan leikkauksessa. Inventoinnissa asuinpaikan alueen arvioitiin jatkuvan kohti kaakkoa hieman korkeampaan peltoon.

V. 2006 sen laajuutta selvitettiin koekuopituksella Luhjun asemakaavan takia. Asuinpaikan todettiin rajautuvan hiekkaiseen maaperään ja noin 40x60 m alalle. Löydöt olivat vähäiset koostuen kvartseista. Osa asuinpaikasta on tuhoutunut hiekaotossa ja ilmeisesti pintamaan kuorinnassa. Asuinpaikka ajoittunee aikaan ennen Lohjanjärven kuroutumista Litorina-merestä ennen 7000 BP.

Harjunreunan luoteislaidassa korkeammalla (Rn:o 3:32) havaittiin inventoinnissa kolme pientä, halkaisijaltaan alle 2-metristä ja n. 30-50 cm syvää kuopannetta harjunlaitaa kulkevan polun luoteispuolella, n. 50 - 100 m Koivikon talosta lounaaseen. Kuopanteet ovat mahdollisia pyyntikuoppia (ks. kohde Koivikko 2).

Sen sijaan alempana, mainitun kaakossa olevan pellon yläosan metsänpuolella on ilmeinen hiekkakuoppa ja muita kaivantoja, jotka pääosin olivat tuoreempia. Alueella on kertoman mukaan ollut kansalaissodan aikana saksalaisten asemia.