Kananiemenharju 2

Asuinpaikka sijaitsee valtatien 7 pohjoispuolella, Kananiemenharjun keskivaiheilla, harjun korkeimman kohdan itäpuolella. Maasto on harjun itäreunasta Mustajärvensuohon työntyvää tasaista hiekkaniemekettä, joka kasvaa paikoin tiheää kuusikkoa. Tasanteen pohjoisosaan on avattu pienehkö hiekkakuoppa. Sen länsipuolisessa rinteessä on vanhempi ja suurempi kuoppa.

Kivikaudella paikka on sijainnut matalien merenlahtien reunustamalla kapealla kannaksella. Lounaisosa muinaisjäännöksestä on Valkmusan kansallispuiston alueella. Kohde on todettu 1992, jolloin hiekkakuopan reunoilta ja keskellä olevasta maakasasta saatiin talteen saviastianpaloja (pääosin nuorempaa, osin vanhempaa tyypillistä kampakeramiikkaa), kvartsia ja palanutta luuta.

Löytöjä on kerätty eniten hiekkakuopan eteläreunasta, jossa on todettu hiekanotossa leikkautunut asumuspainanne ja osittain sortunut kivetty liesi. Hiekkakuopan etelä- ja lounaispuolella erottuu kangasmaastossa 14 pyöreää tai pitkänomaista asuinpainannetta (halkaisija 4–9 m) sekä joitakin pienempiä kuopanteita.

Painanteista suurin osa on tasanteella paikalle johtavan tien itäpuolella, mutta joitakin pieniä kuopanteita erottuu myös rinteen juuressa tien länsireunassa. Kohde voidaan ajoittaa löytöjen perusteella tyypillisen kampakeramiikan aikaan. Kyseessä on edustava esimerkki Kymenlaakson painanneasuinpaikoista, jonka ympäristö on hiekanotosta huolimatta melko ehjää.

Muinaisjäännös on rajattu niemekkeen reunojen mukaisesti. Muinaisjäännöksen säilyminen on turvattava kaikissa olosuhteissa. Tuulenkaadosta on löytynyt vuonna 2021 muutamia kampakeraamisen astian paloja (alakohde, ILM 19658).