Hönsåkerskullen

Kohde sijaitsee Karjaan kaupunkialueella Kroggårdintien eteläpuolella Kilan ja Kroggårdin kylien rajalla Hönsåkerskullen -nimisellä mäellä (200 x 100 m) sijaitsevan Alsätran tilan pihamaalla. Paikka on 1. Salpausselän rinteestä etelään pistävä mäki, joka viettää länteen, etelään ja itään. Mäen maaperä on pohjoispäässä hiekkaa ja eteläosassa savea.

Nykyisin autiona olevan tilan pihamaa on melko avoin, mutta rinteissä kasvaa tiheätä sekametsää. Mäen etelärinne ja pohjoispuoli on ollut aikaisemmin peltona. Eteläreunassa erottuu kaksi terassia, joista ainakin ylempi liittyy peltoon. Pronssikaudella mäki on muodostanut Mustionjoen ja Lepinjärven vesistöjä erottaneen kapean ja matalan kannaksen kaakkoisreunaan ympäristöstään kohoavan niemekkeen.

Paikka on todettu 1914 (Nyberg; Svaetichin) ja 1931 (Cleve), jolloin mäeltä on kartoitettu kaksi röykkiötä, Hönsåkerslullen 1 ja 2. Aivan päärakennuksen pohjoispuolella sijaitseva Hönsåkerskullen 1 on tutkittu 1939 ja 1946 (af Hällström). Kaivausten mukaan paikalla olisi alun perin sijainnut pronssikautinen maansekainen röykkiö (halk. 12-16 m), jossa olisi ollut pitkänomaiseen kivikehykseen (3.10 x 0.5 m) tehty hautaus.

Röykkiössä havaitun reunakehän ulkopuolelta on todettu runsaasti kansainvaellusajan aseita ja koruja sisältänyt palokuoppahautaus (1 x 1 m). Röykkiötä ja palokuoppahautaa peittää runsaslöytöinen merovingiaikainen polttokalmistokiveys. Edellisestä 30 m itään sijaitseva maansekainen röykkiö Hönsåkerskullen 2 on tutkittu osittain 1991 (Moisanen), jolloin sen reunasta on paljastunut suljettu merovingiajan asehautaus.

Kyseessä on ilmeisesti sekundäärihautaus. Röykkiössä on mahdollisesti kehäkiveys keskustassa ja reunassa. Suurin osa todennäköisesti ehjästä muinaisjäännöksestä on vielä tutkimatta. Mäen etelärinteestä on inventoinnissa 1982 (Hirviluoto - Suominen) havaittu pieni maansekainen röykkiö (3.5 x 3.5 m), jota ei ole myöhemmin varmuudella löydetty.

Jäännös saattaa liittyä rinteessä erottuviin peltoterasseihin. Röykkiöiden ympäristöstä mäen laelta ja pohjoispuolelta on todettu 1991 koekuopituksessa myös rautakautiseen asuinpaikkaan viittaavaa kulttuurikerrosta ja löytöjä. Asuinpaikan pohjoisosa on tutkittu koekaivauksin 1992 (Kankkunen), jolloin on saatu talteen metallikautista ja mahdollisesti kivikautistakin materiaalia.

Hönsåkerskullen on tutkimushistoriallisesti merkittävä ja osittain tuhoutuneenakin maisemallisesti edustava muinaisjäännös. Tutkittua pohjoisosaa lukuun ottamatta alue olisi säilytettävä mahdollisimman ehjänä kokonaisuutena.