Herttoniemen kartano

Herttoniemen kartano päärakennuksineen, muotopuutarhoineen ja englantilaisine puistoineen on parhaita 1800-luvun kartanokulttuurin ilmentäjiä. Päärakennuksen rungon muodostaa Herttoniemen fajanssitehtaan entinen polttimorakennus, joka on muutettu asuinrakennukseksi arkkitehti Pehr Granstedtin suunnitelmin vuoden 1813 jälkeen.

Rakennus on kaksikerroksinen ja satulakattoinen. Yläkerta on alakertaa korkeampi, mikä näkyy julkisivuissa korkeampina ikkuna-aukkoina. Sileäksi rapattuja fasadeja jäsennöi pitkillä sivuilla vain kahden pilasterin muodostama portiikkiaihe ja sen päätteenä päätykolmio. Rakennuksen julkisivua on muutettu 1880-luvulla lisäämällä klassistiset altaanit ja päätyportaikko.

Puutarhajulkisivusta laskeutuvat suuret graniittiportaat muotopuutarhan keskikäytävälle. Herttoniemen kartanopuisto periytyy 1760-luvulta, linnoitusupseeri ja arkkitehti Bengt von Spångenin omistajakaudelta. Nykyisen puiston muoto ja laajuus ovat peräisin 1800-luvun alusta, amiraali Cronstedtin omistajakaudelta.

Puisto on huomattavimpia puistotaiteen toteutuksia maassamme. Päärakennukseen liittyvä ranskalainen muotopuutarha vaihtuu vapaamuotoiseksi englantilaiseksi maisemapuistoksi, joka kehystää kartanoa etelässä ja idässä. Puistossa on kaksi C.L. Engelin suunnittelemaa kivirakenteista huvimajaa. Kartanon talousrakennukset muodostavat erillisen ryhmän päärakennuksen pohjoispuolella.