Brobacka

Kohde sijaitsee Karjaan lounaisosassa Lepinjärven länsirannalla kantatieltä 53 noin 500 m etelään. Paikka on kahden korkeahkon moreeni-kalliomäen muodostama etelä - pohjois -suuntainen saareke (600 x 160 m), joka ympäröivät länteen, kaakkoon ja itään viettävät hiesu- ja savipellot. Eteläisemmän mäen lounaisreunassa avautuu pitkä kalliojyrkänne ja pohjoisemmankin mäen laella on laaja kalliopaljastuma.

Alueen vaihteleva kasvillisuus ja maanpinnan muodot kertovat ihmisen pitkäaikaisesta vaikutuksesta. Eteläisen mäen avokalliota ympäröi pähkinälehto, itärinteessä kasvaa niittyä ja vanhan torpan pihapiirin villiintyneitä lajeja. Pohjoisemmalla mäellä on kallioketoa ja mäkien väliin jäävässä notkelmassa vanhan pellon paikalle syntynyttä niittyä.

Historiallisesti monikerroksinen ja arvokkaana maisemakokonaisuutena pidetty alue oli pitkään yksi Museoviraston Uudenmaalla tekemän muinaisjäännösten hoidon pääkohteista. Brobackassa on todettu useita erityyppisiä ihmisen toiminnasta syntyneitä jäännöksiä, jotka ajoittuvat rautakaudelta 1900-luvun alkuun.

Esihistoriallisiksi tulkitut muinaisjäännökset keskittyvät eteläisen mäen laelle ja pohjoisen mäen etelärinteeseen. Ensimmäisiä tunnettuja muinaisjäännöksiä ovat eteläisemmän laelta todetut nelisivuiset latomukset, joista latomus 1 (Brobacka 1) on tutkittu 1966 ja 1968 (Meinander). Etelä - pohjois-suuntainen latomus (10 x 8 m) sijoittuu roomalaisajalle tai kansainvaellusajan alkuun, mutta siitä on myös löydetty 800-luvun rengassolki, ns.

Karjaan solki. Jäännöksestä 20 m lounaaseen alempana mäessä sijaitsee tutkimaton latomus 2 (Brobacka 2), joka on niin ikään etelä - pohjois-suuntainen mutta edellistä pienempi (8.5 x 7 m). Latomusten lisäksi Brobackan alueelta on havaittu inventoinnissa 1983 (Hirviluoto - Suominen) ja hoitoon liittyneissä kartoituksissa 1990 ja 1992 (Moisanen) ainakin 9 röykkiötä, joiden ajoitus ja tarkoitus vaihtelevat mahdollisista rautakautisista haudoista myöhäisiin uuneihin.

Jälkimmäisiin kuuluva jäännös (Brobacka 11) on tutkittu 1992 (Moisanen). Eteläisen mäen itärinteessä on vielä 1900-luvun alkupuolella asutun torpan ja siihen kuuluneiden rakennusten jäännöksiä ja pihapiirin liittyviä rakennelmia (ks. alakohteet). Torpan lähistöllä erottuvat peltoterassit ovat nykymuodossaan historialliselta ajalta.

Peltoterassien koekaivauksessa peltokerroksen alta on tullut kiveyksiä, nokimaata ja likamaata. Kiveyksen alta otetun radiohiiliajoitusnäytteen perusteella ihmistoiminnan merkit paikalla ajoittuvat ainakin Kristuksen syntymän aikaan. Pohjoisen ja eteläisen mäen välisen niityn reunalla on Kuninkaan kartaston mukaan sijainnut torppa.

Lisäksi paikalla on mahdollisesti sijainnut 1500-1600-luvulla Kärrbackan kylä (ks. alakohteet). Tarkkuusinventoinnin 2024 koekuoppien havaintojen perusteella aiempaa aluerajausta laajennettiin.