Arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren, Saarisen suunnittelema, vuosien 1906-1910 välillä rakennettu Suomen kansallismuseo sijaitsee laajalla, kivimuurilla rajatulla tontilla. Etelästä katsottuna rakennusta hallitsee korkea ja solakka torni, kun taas idästä katsottuna rakennuksesta yhtenäisesti jatkuva kehämuuri tuo kokonaisuuteen horisontaalisuutta. Museorakennuksen massoittelu perustuu tilaratkaisuun, jossa eri aikakausia esittelevät osastot levittäytyvät siipirakennuksina keskushallin ympärille. Kukin osasto on rakennettu ilmentämään esittelemänsä aikakauden luonnetta, mikä luo voimakasta vaihtelua rakennuksen ulkomuotoon. Sisätilojen kooltaan ja muodoiltaan vaihtelevissa huoneissa on tarkoituksella vältelty jäykkyyttä ja symmetriaa. Rakennuksen ytimenä toimivan keskushallin esikuvana on ollut Pariisin vuoden 1900 Suomen paviljongin halli. Pylväiden kannattamia holveja koristavat Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheiset freskot, jotka taiteilija teki pitkälti Pariisin paviljonkiin toteuttamiensa freskojen pohjalta. Rakennuksen kansallisromanttisessa muotokielessä on aiheita muun muassa suomalaisesta kirkko- ja linna-arkkitehtuurista, ja fasadien koristeaiheina on käytetty kansallisromantiikalle tyypillisesti luonto- ja eläinaiheista ornamentiikkaa. Pintamateriaaleina on käytetty vuolukiven ja rappauksen lisäksi kansallisromanttisessa arkkitehtuurissa suosittua karkeaksi työstettyä kotimaista graniittia.
Suomen kansallismuseo on valtakunnallinen kulttuurihistorian museo, joka vastaa Kansallismuseon lisäksi Hvitträskin, Hämeen linnan, Langinkosken, Louhisaaren, Olavinlinnan, Seurasaaren ulkomuseon, Suomen merimuseon, Tamminiemen ja Vankilamuseon toiminnasta. Suomen kansallismuseo on osa opetus- ja kulttuuriministeriön alaista Museovirastoa.