Kivikirkko, keskiaikainen. Turun seudun vanhimpiin, jo 1200-luvulla mainittuihin seurakuntiin kuuluvan Maskun keskiaikaisessa kirkossa yhdistyy eri vuosisatojen kirkollinen perintö monipuolisella tavalla. Paanukattoiseen runkohuoneeseen liittyy pohjoispuolella lähellä itäpäätyä runkohuonetta vanhempi sakaristo ja eteläpuolella runkohuonetta nuorempi asehuone. Kirkossa ei poikkeuksellisesti ole länsiportaalia. Papinoven edessä on säilynyt puurakenteinen eteishuone. Yksilaivaisessa nelitraveisessa kirkkosalissa on pilasterien ja kilpikaarien varaan tehdyt tähtiholvit. Holvien ruoteet on koristeltu viiva-aiheisella juovituksella. Seinien alaosaa kiertää punaisella ja sinisellä värille 1600-luvulla tehty draperiamaalaus. Kirkon penkit ja urkulehteri ovat 1880-luvulta. Keskiaikaiseen taide-esineistöön kuuluvat mm. myöhäiskeskiaikainen triumfikrusifiksi, sleesialainen alttarikaappi ja kalkkikivinen kasteallas. Barokkityylinen saarnastuoli, kuorin lattiassa olevat kalkkikiviset hautalaatat sekä kaksikantista linjalaivaa esittävä kirkkolaiva ovat 1600-luvulta. Seuraavalta vuosisadalta ovat kirkkoherra Simon Vacceniuksen ja hänen vaimonsa Regina Reuterin votiivikaappi, kirkkomaalari Jonas Bergmanin tekemät öljymaalaukset sekä rokokootyylinen, seurakunnan nuorison lahjoittama kaappikello. Kirkon itäpuolella on läheisen Kankaisten kartanon 1600-luvun puolivälissä kivestä rakennuttama hautakappeli, jota myöhemmin on käytetty varastosuojana. Kellotapuli kirkon länsipuolella kulkevien teiden risteyksessä on kiviseltä alaosaltaan keskiaikainen, yläosan puurakenteiden valmistumisajankohtaa ei tunneta.
Maskun kirkko on keskiaikainen kivikirkko, joka sijaitsee Maskussa. Kivikirkko rakennettiin todennäköisesti noin vuosina 1490–1510. Kirkko on pyhitetty Johannes Kastajalle ja Pyhälle Ursulalle. Museovirasto on vuonna 2009 määritellyt Maskun kirkon ja pappilan yhdeksi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Kirkon lähellä sijaitsee Maskun museo.