Kivikirkko, keskiaikainen. Kirkkojuovan, vähäisen Kokemäenjoen haarautuman varrella oleva Pyhälle Olaville nimetty Ulvilan kirkko kuuluu maamme parhaiten säilyneiden keskiaikaisten harmaakivikirkkojen joukkoon. Se on ollut nk. Satakunta-ryhmän kantakirkko. Harmaakivikirkon länsipäädyssä on kulmatiilistä koostuva ristiin liityvä porrasfriisi, sakariston päädyssä suuri kolmiapilakomero. Päädyissä on myös vaakunakilpien muotoiset komeroaiheet. Ulkoseinissä ja nurkissa on kontreforit. Paanukattoa kannattavat kattotuolirakenteet lienevät keskiaikaiset. Yksilaivaisessa kirkkosalissa on kolme traveeta. Ns. sturetyyppiset tähtiholvit nousevat sisäseinien voimakasrakenteisista, kulmistaan profiloiduista kuoppakapiteelisista pilastereista. Kirkkosalin sisustukseen kuuluu keskiaikaistyyppinen muurattu alttaripöytä, sen molemmilla puolilla olevat katokselliset kuninkaantuolit. Penkistö on uudelleen muotoiltu 1930-luvun restauroinnissa. Taideteoksista mainittakoon keskiaikainen krusifiksi ja alkuperäisen värityksensä säilyttänyt P. Olavia esittävä veistos sekä harvinainen luterilainen Jeesuksen elämästä kertova alttarikaappi. Kirkossa on myös keskiaikaisia hautakiviä sekä Suomen hienoimpiin 1600-luvun hautapaasiin kuuluvat Gödik Fincken ja hänen vaimonsa Elisabeth Boijen sekä Axel Kurjen hautakivet. Lounaissuomalaista tyyppiä edustava kellotapuli on vuodelta 1757. Sen sipulikupoli on korvattu suipolla huipulla 1862 tehdyssä korjauksessa.
Ulvilan kirkko on Ulvilassa sijaitseva keskiaikainen kivikirkko, joka on rakennettu 1400–1500-lukujen vaihteessa. Se on yksi Suomen merkittävimmistä ja parhaiten alkuperäisessä asussaan säilyneistä keskiaikaisista harmaakivikirkoista, ja myös ainoa säilynyt merkki Ulvilan keskiaikaisesta kaupungista. Kirkon suojeluspyhimys on Pyhä Olavi.