Kivikirkko, keskiaikainen. Porvoon vanhan kaupungin yläpuolelle kohoava keskiaikainen kirkko ja sen kivinen kellotorni ovat säilyttäneet vaikuttavan kaupunkikuvallisen asemansa kautta vuosisatojen. Valkeaksi kalkitun runkohuoneen sekä sakariston ja asehuoneen päädyissä on tiilikoristelua. Niistä länsipääty on runsain sisältäen itä-uusmaisille kirkoille tyypilliset nauha-, kulmatiili-, pyörylä-, komero- ja neliapila-aiheita suuren ristin ympärillä. Neliapilakomero toistuu myös eteläfasadissa. Kirkkoa on edeltänyt samalla paikalle sijainnut varhaisempi kivikirkko. Sen pohjois- ja länsiseinät ovat osa nykyisen, 1400-luvun puolivälin jälkeen laajennetun kirkon vastaavia seinämuureja. Kulmistaan pykälöidyt hoikat pilarit jakavat viisitraveisen kirkkosalin kolmeen laivaan, joista keskimmäinen on lähes puolet sivulaivoja leveämpi. Vain kuorin monimuotoinen ns. suomalainen tähtiholvi ja pohjoislaivan yksinkertaiset ristiholvit ovat keskiaikaiset. Kirkkosalin tekee poikkeukselliseksi kahdessa kerroksessa olevat lehterit. Ramsey-, Adlercreutz- ja Bildstein-sukujen jäsenille 1700-luvun puolivälissä kuuluneet hautajaisvaakunat ovat poikkeuksellisen komeat. Esineistöstä arvokkain on Osnabrückin kirkosta 30-vuotisessa sodassa anastettu, Viipurin tuomiokirkossa säilytetty 1240-luvulle ajoitettu ehtoollliskalkki. Lehterit ja saarnastuoli ovat 1760-luvulta. Tukholmalaiselta urkurakentaja Olof Schwanilta 1790 hankituista uruista on säilynyt vain kustavilainen urkufasadi. Kirkon nykyasu on peräisin 1977-1978 arkkitehti Heikki Havaksen johdolla tehdystä korjauksesta. Kirkossa oleva Walter Runebergin tekemä Aleksanteri I:n pronssipatsas on pystytetty Porvoon valtiopäivien 1809 muistoksi 1909.
Porvoon tuomiokirkko on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Porvoon hiippakunnan tuomiokirkko, joka edustaa tyyliltään 1400-luvun myöhäisgotiikkaa. Lisäksi kirkkoa käyttää Porvoon suomalainen seurakunta. Suomenkielisen seurakunnan kautta tuomiokirkko kuuluu myös Helsingin hiippakuntaan.