Paraisten kirkko on keskiaikainen kivikirkko, joka sijaitsee Paraisilla. Kivikirkon ensimmäinen osa Agricola-kappeli rakennettiin tiedettävästi 1240–1300-luvulla. Kappelin käydessä pieneksi päätettiin kappelin yhteyteen rakentaa varsinainen nykyinen harmaakivikirkko. Kirkko on oletettavasti rakennettu 1300-luvun aikana. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät kirkon rakentamisesta ja olemassa olosta ovat ajoitettu 1300-luvun puolivälin paikkeille. Kirkkoon on tehty useaan otteeseen laajennuksia ja muutoksia. Näistä huolimatta kirkon alkuperäinen ilme on säilynyt pitkälti. Keskiaikaisista kivikirkoista väitellyt Markus Hiekkanen toteaa: "Sisätila on Suomen vaikuttavimpia, ja erityisesti huomio kiinnittyy huolitellun tyylikkääseen holvaukseen kaikkine yksityiskohtineen." Kirkkosalin suurimmat muutokset liittyvät runsasta kirkkokansaa varten rakennettuihin lehtereihin. Vuosina 1685–1686 turkulainen Mårten Henriksson teki pohjoisseinälle naistenlehterin tilanahtautta helpottamaan. Viisi vuotta tämän jälkeen laajennettiin eteläseinän miestenlehteriä ja 1750–1752 rakennettiin koko länsipäädyn mittainen miestenlehteri, joka 1862 muokattiin urkuparveksi. Valon määrä suurehkojen lehterien alla kävi kuitenkin niin vähäiseksi, että seurakuntalaiset alkoivat vaatia valaistuksen parantamista. Kahden uuden ikkuna-aukon pohjoisseinälle tekemisestä oltiin yksimielisiä. Kuitenkin vasta vuonna 1819 kirkon lattiaa korjannut halikkolainen kirkkopuuseppä Israel Cairenius sai tehtäväkseen tehdä myös ikkuna-aukot ja suurentaa vanhoja ikkuna-aukkoja.
Tietoa kohteesta
Kivikirkko, keskiaikainen. Paraisten keskiaikainen harmaakivikirkko ja sen kirkkotarhaan liittyvä esifunktionalistinen siunauskappeli edustavat kumpikin aikakautensa moni-ilmeistä arkkitehtuuria. Harmaakivisen runkohuoneen ulkonurkissa on kookkaat kontreforit, itäpäädyn pohjoisosaan liittyy suorakaiteen muotoinen suomalainen kirkko. Eteläseinustan asehuoneen vieressä on luuhuone. Kuusitraveisessa kirkkosalissa on kahdeksankulmaisten pilarien kannattavat ristiholvit. Basikaalisen kirkkosalin leveä keskilaiva on sivulaivoja korkeampi. Pilarien väliset pitkittäiset arkadikaaret ovat voimakkaasti profiloidut. Kalkkimaalauskoristelu on säilynyt ensisijaisesti holveissa. Kuoriholvissa on esitetty Kristus tuskien miehenä sekä kirkkoisät ja apostolien symbolit. Pietari Henrikinpojan koulukunnan tekemiin maalauksiin sisältyy lukuisia vaakunoita, joista harvinaisin on paavi Innocentius III vaakuna sakaristoon johtavan oven yläpuolella pohjoisseinässä. Kirkon keskiaikaista esineistöä ovat pohjoissaksalainen krusifiksi ja kalkkikivinen kasteallas. Barokkityylinen kaksiosainen alttarilaite on vuodelta 1666, lehterien kaiteiden maalaukset vuodelta 1771 (Gustaf Lucander). Kirkossa olleet lukuisat hautavaakunat sekä saarnastuoli vuodelta 1653 ovat Suomen Kansallismuseon kokoelmissa. Suomalaisen kirkon esineistöä on barokkityylinen saarnastuoli vuodelta 1651. Kirkon eteläpuolella olevan kellotapulin kivinen pohjakerros on keskiaikainen, puinen yläosa on vuodelta 1709. Kiviaidan ympäröimässä kirkkotarhassa on kaksi porttirakennusta 1800-luvun puolivälistä sekä Suomen ensimmäisenä arkkipiispana toimineen Jacob Tengströmin ja hänen perheensä kupukattoinen keltaiseksi kalkittu hautakappeli vuodelta 1819. Kirkon itäpuolella oleva siunauskappeli on yksi vaikuttavimmista esifunktionalistisista rakennuksista maassamme. Vuosina 1929-1930 rakennetun kappelin on piirtänyt arkkitehti Erik Bryggman. Sementtitiilistä rakennettu vaaleaksi rapattu kappeli on rungoltaan kapea ja korkea. Kappelisalin valaistuksena on katafalkin kohdalla eteläseinällä oleva korkea ikkuna. Sisäväritys on uusittu 1960-luvulla.
- Kunta
- Parainen