Tietoa kohteesta
Rauman asuinalueet Onnela, Nummi, Asevelikylä sekä alue kolmannessa kaupunginosassa ovat edustavia esimerkkejä oman aikansa tyypillisistä suomalaisista asuinalueista. Alueet ovat yhtenäisiä samanaikaisen rakentamisen, yhtenäisten suunnitelmien ja materiaalien ansiosta. Säilymistä ovat edesauttaneet mm. Rauman kaupungin vanhoille asuntoalueille laatimat korjaus-, muutos- ja rakentamisohjeet 1983. Kohteeseen on rajattu kaksi erillistä asuinaluetta, joissa kummassakin on eri-ikäisiä osia. Toinen alue on kiinni Vanhassa Raumassa, toinen sijaitsee kaupungin pohjoisosassa, kolmannessa kaupunginosassa. Yhdessä alueet muodostavat hyvän, kerroksellisen pienrakentamista, kaavoitusta ja kaupungin kasvua esittelevän kokonaisuuden 1800-luvun loppupuolelta aina 1960-luvun alkupuolelle. Alueiden rakenne ja rakennuskanta - kadut, tontit, asuinrakennukset, pihat ja ulkorakennukset - ovat säilyneet rakentamisaikansa mukaisina, eheinä ja yhtenäisinä, vaikka joissakin kohdin korjaukset ovat synnyttäneet kirjavuutta. Omakotialueilla rakennukset on sijoitettu tonteille samalla tavalla, yleensä asuinrakennus lähelle katua, piharakennukset tontin takaosaan, katurajalla on yleensä pensas- tai puuaita ja portti, pihan istutukset ovat reheviä. Vanhan Rauman eteläpuolella, maailmanperintökohteen suojavyöhykkeellä, sijaitsevat Onnela ja Nummi. Onnelan ensimmäinen asemakaava valmistui 1876, asuintalot ovat 1800-luvun lopulta 1920-luvulle. Puiset asuinrakennukset sijaitsevat katujen varsilla, ulkorakennukset tonttien takaosassa, tontteja kiertää lauta-aita. Alueen täydennysrakentaminen on tehty taitavasti. Onnelan eteläpuolella sijaitsevan Nummen ensimmäinen asemakaava valmistui 1915. Tonttien koon mukaan vaihtelevan kokoiset puutalot 1910-20-luvuilta on toteutettu mallipiirustusten mukaan ja piha tonteille annettujen määräysten mukaan. Talot ovat kadun varressa pienen etupihan erottamina. Nummen eteläpuolella Asevelikylässä, puiset, usein rapatut, asuinrakennukset ovat yleensä Helena Vainion 1953-54 suunnittelemia. Katujen nimistö, kuten Kollaankatu, viittaa alueen syntyhistoriaan. Toinen asuinaluekokonaisuus sijaitsee rautatien pohjoispuolella, Syväraumankadun pohjoispäässä. Kolmas kaupunginosa on esitetty kaupungin rakennettuja alueita laajentavissa kaavoissa 1922 (Andersin) ja 1937 (Kaalamo). Rauman ensimmäinen yhden perheen tiivis omakotitaloalue Saukon- ja Säikänkadun varrella muodostaa viehättävän katumiljöön. Talojen edessä on pieni etupuutarha, varsinaiset puutarhat sijoittuvat korttelin keskelle. Suunnitelmat on laadittu kaupungin rakennustoimistossa 1939, yksikerroksiset pienet puutalot ovat asukkaiden rakentamia, monet Lönnströmin tehtaan työntekijöiden. Ruotsalaistaloalue on sotien aikana rakennettu ruotsalaisrahoitteinen tyyppitaloalue, jossa yksikerroksiset puutalot sijaitsevat tontilla pääty kadulle päin. Suokarinkadun Perhetalot 1946-47, hirsirunkoiset kaksikerroksiset vuokrakerrostalot, ja Syväraumankadun pohjoispään kaksikerroksiset pienkerrostalot rapattuina ovat tyypillisiä jälleenrakennuskauden rakennuksia. Tuon ajan omakotitaloissa on tyypillistä sisustettu ullakkokerros, kuten Merimiehenkadulla 1950-luvun puolitoistakerroksisissa rapatuissa taloissa. Esikaupunkialueille ominaista rakennustyyppiä edustavat Otan rivitalot. Keijo Vallin suunnittelemat rivitalot vuodelta1959 ovat tiilipäätyisiä, ja porrastettujen asuntojen rappausosat ovat erivärisiä. Niiden takana ovat valkoiset Veijo Martikaisen suunnittelemat tasakattoiset rivitalot vuodelta 1962.