Suomen Pankki, Kansallisarkisto ja Säätytalo Senaatintorin pohjoispuolella kuvastavat Helsingin pääkaupunkifunktiota ja jatkavat monumentaalikeskustan klassismin arkkitehtuuria. Suomen Pankki on maan keskuspankki, Kansallisarkisto maan keskusarkisto ja Säätytalo maan ensimmäinen valtiopäivätalo. Kansallisiksi symbolirakennuksiksi muodostuneet monumentaalirakennukset muodostavat ryhmän, joka ilmentää 1800-luvun lopun kaupunkisuunnittelun ihanteen mukaista kaupunkirakennetta. Rakennusten sisätilat ovat koristeellista interiööritaidetta ja rakenteissa on käytetty aikanaan edistyksellisiä rautakonstruktioita. Pankin ja Säätytalon suunnittelusta järjestetyt kansainväliset arkkitehtuurikilpailut ovat varhaisimpia Suomessa. Suomen Pankin päärakennuksella on italialaisen renessanssipalatsin hahmo, kuten monilla muillakin ajan eurooppalaisilla pankkirakennuksilla. Nykyaikaisen pankkitoiminnan juuria heijasteleva arkkitehtuuri on ollut esikuvallinen maan pankkien suunnittelussa. Saksalaisen arkkitehdin Ludwig Bohnstedtin piirtämän pankin edusaukiolla on monumentaalinen luonne. Pohjoisessa sitä reunustaa Valtionarkiston rakennus jalustalta kohoavine kolossaalijärjestelmineen ja keskirisaliitteineen sekä idässä saman suunnittelijan, Gustaf Nyströmin, pylväspäätyinen Säätytalo, sekin pankin tavoin vapaasti omalle tontilleen sijoitettuna, Wienin Ringstrassen esikuvien mukaan. Pankin etuaukiolla on 1923 pystytetty J.V. Snellmanin patsas. Valtionarkiston, nyttemmin kansallisarkiston, vanhimmassa päärakennuksessa on kolme eri kokoista ja eri suuntiin avautuvaa rakennusosaa, jotka on erotettu toisistaan palomuureilla: aktimakasiini eli asiakirjavarasto sekä tutkijasali valurautagallerioineen ja asiakirjoineen sekä näiden välinen toimistosiipi. Sisätilat koristemaalauksineen ovat vaikuttavia, kuten pääsisäänkäynnin porrashalli ja sen yhteydessä olevat tilat. Snellmaninkadun suuntainen arkistolaajennus on 1920-luvulta ja vanhan osan länsi- ja pohjoispuolen laajennukset 1970-luvun alusta, jolta ajalta on myös yleisön sisäänkäynti arkistoon. Säätytalon, joka on rakennettu kolmen aatelittoman säädyn kokoontumispaikaksi, rakennusohjelma näkyy sekä klassistisissa julkisivuissa, niiden pylväsjärjestelmissä että juhlavissa runsain maalauksin koristelluissa sisätiloissa. Säätytalon klassillisen temppelipäädyn päätykolmiossa on pronssiin valettu veistosryhmä, jonka keskushahmona on keisari Aleksanteri I vahvistamassa Suomen lait ja oikeudet, oikeanpuoleinen ryhmä kuvaa kansan kehitystä taistelun kautta kohti parempaa tulevaisuutta ja vasemmanpuoleinen kehitystä työn kautta. Säätytalon sisätiloja hallitsee monumentaalinen lasikattoinen porrashalli. Porrastasanteen yläpuolella kohoaa toisinto Senaatintorilla olevasta Walter Runebergin Aleksanteri II:n patsaan lakia esittävästä jalustaveistoksesta. Kutakin säätyä varten on toisessa pääkerroksessa suuri istuntosali sekä siihen liittyvät kanslia- ja etutilat. Kirkkokadun puolella entinen porvariston istuntosali on nykyisin Juhlasali, Rauhankadun puoleinen talonpoikaissäädyn sali on Luentosali ja Snellmaninkadun puoleinen papiston sali on Tiedotussali. Säätytalon takana on puistikko suihkukaivoineen. Suomen Pankin ja Säätytalon ympäristölle on laadittu yhtenäinen puistosuunnitelma 1890.
Suomen Pankki on Suomen keskuspankki ja jäsenenä Euroopan keskuspankin valvomassa Euroopan keskuspankkijärjestelmässä (EKPJ). Suomen pankin pääkonttori sijaitsee Helsingin Kruununhaassa Snellmaninkadun, Rauhankadun, Kirkkokadun ja Unioninkadun rajaamalla tontilla. Vuonna 1883 valmistuneen pankkirakennuksen suunnitteli saksalainen arkkitehti Ludwig Bohnstedt. Suomen Pankin perusti vuonna 1811 keisari Aleksanteri I Porvoon valtiopäivillä, Suomen lähetyskunnan Pietarissa 1808 marraskuussa laatiman asiakirjojen ja sopimusten pohjalta, Turkuun nimellä Waihetus-, Laina- ja Depositioni-Contori. Pankki siirrettiin Helsinkiin 1819. Suomen Pankki on maailman neljänneksi vanhin keskuspankki, joskaan toimintansa alkuvaiheissa sillä ei juuri ollut keskuspankin toimenkuvaan kuuluvia tehtäviä. Keskuspankin piirteitä toivat vuoden 1840 raharealisaatio, Suomen markan ottaminen käyttöön 1860–1865 ja liikepankkien perustaminen 1800-luvun jälkipuoliskolla.
