Espoonkartano on yksi Suuren Rantatien varren vanhoista kuninkaankartanoista. Keskiaikaisen tien linja kulkee yhä kartanoalueen halki. Mankinjoen ylittää Espoonkartanon alueella tiettävästi maan vanhin 1770-luvun kiviholvisilta, joka on myös museosilta. Espoonkartano on historiallisilta elementeiltään poikkeuksellisen runsas ja kartanoympäristön ajallinen ulottuvuus kattaa vuosisadat keskiajalta nykypäiviin. Kartanon rakennuskantaa leimaa vahvasti arkkitehti W.G. Palmqvistin suunnittelema muutosvaihe 1910-luvulta. Kartanoympäristön historiallisia elementtejä ovat kartanon päärakennus, puisto, tuotantorakennukset, kaksi talouspihaa lukuisine talousrakennuksineen sekä hieman loitommalla sijaitsevine työväenasuinrakennuksineen. Kartanorakennuksen alapuolisessa joessa on kivirakenteinen mylly ja kaksi kiviholvisiltaa. Kartanon pää- ja siipirakennus sekä niihin liittyvä muotopuutarha ja maisemapuisto muodostavat edustuksellisen kartanoympäristön, jonka nykyilme on peräisin pääosin 1910- ja 1920-luvulta. Kartanon tuotantoympäristö, jossa on mylly, pato- ja sulkurakenteita sekä 1900-luvun alussa rakennetun sahan rauniot, on muotoutunut pihapiirin eteläpuolella sijaitsevan Myllykosken itäpuolelle. Kartanon vanhempaa talouspihaa pihapiirin kaakkoispuolella hallitsee maamerkin tavoin kartanon entinen talli sekä sirkkelisaha, paja ja kaksi työväenrakennusta. Uudempi talouspiha kartanon länsipuolella muodostuu 1910- ja 1920- luvuilla rakentuneesta Navettamäen alueesta, jota hallitsee 1910-luvun puolivälissä rakennettu suuri tiilipilarinavetta. Navetan ympärille on sijoittunut väljästi neljä arkkitehti Palmqvistin 1920 suunnittelemaa kahden perheen noppamaista asuinrakennusta sekä kaksi suurempaa, kaksikerroksista tiilirakennusta, joista toisessa oli maitohuone/meijeri. Navettamäelle näkyy kartanon koillispuolella sijaitseva, vuosina 1903-1904 rakennettu huvila Holken. Finnsinmäkeä Navettamäen länsipuolella hallitsee 1897 rakennettu kansanopiston päärakennus ja 1909 valmistunut oppilasasuntola. Pihan itäosassa sijaitsee Finnsin entinen kestikievarirakennus 1860-luvulta rakennusten eteläpuolitse kulkevan Suuren Rantatien varressa. Finnsinmäen idänpuoleisella rakentamattomalla alueella tehdyissä arkeologisissa tutkimuksissa on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja. Espoon suurimman keskiaikaisen kylän Esbobyn sekä Mankbyn kylistä on pääosa liitetty 1556 perustettuun Espoon kuninkaankartanoon. Mankby on erinomaisesti säilynyt keskiaikainen kylätontti, jolla on lukuisia rakennuksen pohjia. Esbobyn kylätontti on todennäköisesti sijainnut kartanon nykyisen tontin ja Parkskogen-puiston alueella. Kartanoon kuuluneet torpat ovat metsävyöhykkeellä kartanon pohjoispuolella. Maisemallisesti Espoonkartano on samaa kokonaisuutta Järvikylän ja Peringin (Sperrings) kylien kanssa. Maisemakuvalle on ominaista laaja ja yhtenäinen viljelysmaisema, jonka yhtenä keskeisenä tekijänä on ollut kartanossa 1550-luvulta lähtien harjoitettu maatalous. Suuren Rantatien linjauksen lisäksi alueen historialliseen rakenteeseen kuuluu myös säilynyt kylä- ja tilustiestö.
Espoonkartano on Espoon kaupunginosa, joka kuuluu Suur-Kauklahden suuralueeseen. Kaupunginosa sijaitsee Kehä III:n länsipuolella Espoon länsiosissa. Espoonkartanoon kuuluu myös Espoon kylä Järvikylä. Espoonkartanossa oli 567 asukasta vuodenvaihteessa 2020-2021.