Tietoa kohteesta
Hollolan keskiaikainen kivikirkko on Hämeen keskiaikaisista kirkoista merkittävin. Hollolan pitäjänkeskuksen kirkolliset, hallinnolliset ja kaupalliset rakennukset muodostavat poikkeuksellisen edustavan ja hyvin säilyneen perinteisen kirkonkylämiljöön. Hollolan Neitsyt Marialle omistettu kivikirkko sijaitsee Vesijärven Kirkonlahden rannalla, rautakaudelta varhaiskeskiajalle käytössä olleen Kapatuosian linnavuoren juurella. Kirkon lähiympäristöön kuuluvat keltaiseksi maalattu komea empiretapuli, ikiaikaisella paikallaan sijaitseva kirkkoherranpappila, Nyström-Penttilä-Petrelius arkkitehtitoimiston suunnittelema kansallisromanttinen kunnantupa ja vanhan maantien varren kyläasutus sekä hieman kauempana itäpuolella oleva Pyhäniemen kartanomiljöö. Kirkon ja kartanon välinen kulttuurimaisema on tasaista viljelyaukeaa. Hollolan kirkko ja pitäjänkeskus ovat osa valtakunnallisesti arvokasta Kastari - Hatsina - Kutajoki -maisema-aluetta. Harmaakivestä rakennetun kirkon itä- ja länsipäätyjen tiilikoristelu on poikkeuksellisen runsas. Runkohuoneessa on Hämeen kirkoille tyypilliset suuret nurkkakivet. Asehuoneen päädyssä on ulkoinen saarnastuoli. Kirkkosali on kaksilaivainen ja viisitraveinen. Holvit ovat ns. rengasholveja, ts. tähtiholvin ruoteiden yhtymäkohdassa on pyörylät. Kirkkosalin primitiiviset maalaukset keskittyvät ruoteisiin. Taontakoristeiset asehuoneesta kirkkosaliin johtavan eteläportaalin ovilevyt ovat Suomen hienoimmat. Sisustukseen kuuluu lukuisia veistoksia ja suurvalta-ajan lahjoitusesineistöä. Kirkkotarhan itäosassa olevat kaksi hautakappelia ovat kuuluneet Boucht- ja Ammond-suvuille. Kellotapuli on rakennettu 1829-1831 arkkitehti C.L. Engelin suunnitelman mukaan. Sen läpikäytävä ja siihen liittyvät siipiosat ovat kiveä, muilta osin kellotapuli on puurakenteinen. Kirkon luona sijaitseva jyrkkälappeinen kunnantupa lienee ainoita säilyneitä varhaisen kunnallishallinnon tarpeisiin tehtyjä uudisrakennuksia Suomen maaseudulla. Kirkkoherranpappila on jo keskiajalta periytyvällä paikalla kirkon ja Vesijärven välissä. Vuonna 1813 rakennetun pappilan ulkoasu on pääosin peräisin 1850-luvulta. Sisätilat on uudistettu 1992. Vanhan, hiekkapintaisen raitin varrella ovat kaupparakennus (1930-l) sekä lukkarin (1880-l) ja apteekkarin (1860-l) talot. Päijänteen Kirkonselkään pistävän niemen tyvessä oleva Pyhäniemen kartanon puinen kaksikerroksinen päärakennus on rungoltaan 1820-luvulta nykyisen ulkoasun juontaessa vuoden 1907 korjauksesta (A.W. Stenfors). Pihapiiriä rajaava suuri sivurakennus on 1880-luvulta (A. Nordberg). Rakennuksia ympäröi tuuhea puisto ja pihasta johtaa puistokuja kirkon suuntaan.