Tietoa kohteesta
Loviisan alakaupunki on yksi maamme yhtenäisimmistä 1700-luvun kaupunkialueista, jonka asemakaava, kaupunkirakenne sekä rakennuskanta ovat säilyneet hyvin. Pitkille ja suorille katunäkymille antavat leimansa 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella rakennetut pienikokoiset rakennukset. Alakaupunki muodostuu Loviisan perustamisen jälkeen linnoituksen eteläpuolelle 1700-luvulla vapaasti syntyneestä puukaupunginosasta, jota leimaa edelleen yhtenäinen ja tiivis katutila sekä historiallinen rakennuskanta. Alakaupungin pohjoisosassa sijaitseva Sepänkujan ja Degerbynkadun välinen tiivis, kapea ja korkea katutila muodostaa yhtenäisen kaupunkistruktuurin. Katujen varsilla on muutama kaksikerroksinen 1700-luvulta peräisin oleva asuinrakennus, joka on vuorattu aikakaudelle tyypillisellä pystylaudoituksella. Pohjois-etelä suuntaiset Kuningattarenkatu ja Mariankatu alkavat Karlskronanbulevardilta ja yhtyvät etelässä kiilamaisesti Suolatorin kohdalla. Alakaupunki jatkuu rakennuskannaltaan hyvin säilyneenä Suolatorista etelään Puutarhakatua pitkin Perämiehenkujalle asti. Pitkille ja suorille katunäkymille antavat leimansa 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella rakennetut pienikokoiset rakennukset. Katunäkymän eheyttä korostavat suhteellisen pienikokoiset tontit. Suolatorin eteläpuoleiset tontit, jotka alun perin ovat olleet merimiesten ja käsityöläisten asuttamia, ovat huomattavan kapeita ja pienikokoisia. Niillä sijaitsevat asuintalot on usein rakennettu tontin pitkälle sivulle pääty kadulle päin. Alueella on myös säilynyt muutama läpiajettavalla porttikäytävällä varustettu asuinrakennus. Loviisan alakaupungin eheä pienimittakaavainen rakenne kapeine katutiloineen ulottuu Puutarhakatua ja Köydenpunojan katua pitkin etelään aina Antinkyläntien yli uimarannalle eli Plagenille saakka. Plagenin eteläreunan muodostaa Tamminiemen alue, jossa sijaitsee vanha muotopuutarha ja kaksi varsin alkuperäisenä säilynyttä empire-tyylistä asuinrakennusta 1800-luvulta. Alakaupungilla on läheinen yhteys Loviisanlahteen. Maankohoamisen ja maantäytön myötä entisestä rannasta on tullut katu (Rantatie) ja rantaan on muodostunut yhtenäinen kävelyreitistö. Suolatorilta on yhteys rannassa sijaitsevaan Laivasiltaan, jossa on entisiä suolamakasiineja. Alue, joka nykyään palvelee pääosin matkailua, toimii myös pienvenesatamana. Alakaupungin länsipuolella kaupungin maisemallisen kehyksen muodostaa metsäinen Myllyharju, jolla on mm. kaksi hautausmaata ja näköalapaikka Kukkukivi, jonne arkkitehti K. Hjelt suunnitteli jugendvaikutteisen valurautatisen näköalatornin 1906. Myllyharjun maamerkkejä ovat olleet tuulimylly ja Arkkitehtitoimisto Kaija ja Heikki Sirénin suunnittelema vesitorni vuodelta 1961.