Helsingin pitäjän kirkonkylä edustaa Uudenmaan rannikon jokilaaksoihin keskiajalla syntynyttä kyläasutusta. Kylä on hyvin säilynyt 1700-1800-lukujen taitteen asussa. Suuri Rantatie kulkee Keravanjokilaaksossa olevan Helsingin pitäjän kirkonkylän läpi. Kylän keskuksena on 1400-luvun puolivälissä rakennettu harmaakivikirkko, jota ympäröi kirkkotarha. Kirkon edustan aukiolla on kaksi taitekattoista viljamakasiinia. Pyhälle Laurille omistettu keskiaikainen kivikirkko on vuoden 1893 tulipalon jälkeisessä asussa. Arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelemana ja hyvin säilyneenä se kuuluu Suomen kirkkojen restaurointihistorian merkittävimpiin esimerkkeihin. Kirkon länsipäädyn tiiliornamentiikka noudattaa itäuusmaalaisten keskiaikaisten kivikirkkojen päätykoristelua. Itäpäädyn yläosa risti- ja ympyräsommitelmineen on 1890-luvulta, kuten myös ulkonurkkien kontreforien porrastetut yläosat, ikkunoiden reunusmuuraukset, länsipään eteishuoneen portaali sekä asehuoneen pääty. Kolmilaivaisen, viisitraveisen kirkkosalin keskilaivassa on tähtiholvit, joista itäisin oli ennen vuosien 1893-94 jälleenrakennustöitä 28-jakoinen, kuten Itä-Uudenmaan aikalaiskirkoissa. Sivulaivoissa on ristiholvit. Nelikulmaiset kulmista lovetut pilarit ovat poikkeuksellisen ohuet. Holveissa ja pitkittäisissä arkadikaarissa oleva maalauskoristelu sekä tummasävyinen kiinteä sisustus lehterinkaiteineen, saarnastuoleineen, alttarikaiteineen, penkkeineen sekä urkufasadeineen ovat kaikki Höijerin suunnittelemia. Kirkon pohjoispuolella sijaitsevan kellotapulin pohjakerros on keskiaikainen, punatiilestä muurattu poikkipäätyinen suippohuippuinen yläosa on rakennettu palon jälkeen. Kiviaidan ympäröimän kirkkotarhan parhaiten säilynyt vanha osa on kirkon itä- ja kaakkoispuolella, jossa on 1700-luvun ja 1800-luvun alkupuolen hautamuistomerkkejä. Itäpuolella olevat kaksi hautakappelia ovat aikanaan liittyneet kiviaitaan: Cronstedt-suvun uusklassillinen hautakappeli (1811) ja slagitiilistä rakennettu von Wendt-suvun kappeli (1848). Puiston ympäröimän kirkkoherrapappilan päärakennus on uusrenessanssia. Pappilan pihapiirissä on myös talousrakennuksia. Kirkonkylän pohjoislaidalla on koulutalo (1837), jossa on pidetty myös kunnankokouksia. Kirkonkylän muu rakennuskanta muodostuu vajaan kymmenen kantatilan talouskeskuksista, joiden rakennuskanta on vanhimmilta osiltaan peräisin 1700-luvun lopulta ja 1800-luvun alusta. Olofs, Danis, Nygrannas, Riddars I ja II, Juns, Hannusas, Nedre Rutars ja Nyknapas sijaitsevat tiiviinä ryhmäkylänä vanhan maantien varressa. Keravanjoen rannalla kylän myllypaikalla sijaitseva mylly on rakennettu 1898.
Helsingin pitäjän kirkonkylä on Vantaan kaupunginosa Keravanjoen poukamassa Tuusulanväylän itä- ja Kehä III:n eteläpuolella. Sen keskuksena toimii 1400-luvulla rakennettu Pyhän Laurin kivikirkko, jonka ympärillä on pääasiassa 1700- ja 1800-lukujen taitteessa rakennettuja asuinrakennuksia, hautausmaa sekä mylly. Kirkonkylä on yksi parhaiten säilyneistä Uudellamaalla.