Tietoa kohteesta
Iijoen Kälkäjänsuvannosta noin 2,3 km pohjoiseen, läntisen Kälkäjänojan ja itäisen Kullassuon välisellä moreeniharjanteella. Kohde sijaitsee harjanteen pohjoisrinteen reunalla heti harjanteen korkeimman kohdan itäpuolella. Vuoden 1998 Yli-iin perusinventoinnin mukaan palsta on hakattu 1980-luvun alussa ja kasvoi tuolloin tiheää nuorta mäntyä. länsipuoleinen palsta vankkaa tiheää kuusikkoa. Paikalle johtaa metsätie kaakosta Kaarron talon luota. Paikalla on jokseenkin luode-kaakko -suuntainen kaksinkertaisen vallin muodostama likimain suorakaiteen muotoinen jätinkirkko, jonka pituus on noin 38 x 29 metriä, joka levenee hieman kaakkoa kohti. Ns. porttiaukkoja on rakenteen nurkissa. Jätinkirkon vallit ovat vaurioituneet mainitun hakkuun jälkeen tehdyn äestyksen yhteydessä. Kun vielä tiheä männikkö peitti osan rakenteesta, sen hahmottaminen oli hankalaa. Jätinkirkon rinteenpuoleisen vallin päällä sijaitsi 1990-luvun lopulla hirvitorni. Julius Ailio teki Sakari Pälsin kanssa tarkastuksen paikalle 1920 ja myös geologina piti Metelinkirkkoa luontaisena rantavallimuodostumana, jota ihminen on hieman muokannut. 2010-luvun laserkeilausaineistojen perusteella kohde ei edes perusmuodoltaan mitenkään voi olla luontainen, vaan melkein suorakaiteisena täysin eroaa luonnon rantavoimien aikaansaamista maastonmuodoista. Paikan varhempia tutkimuksia ovat myös J.W. Calamnius, "Muinais- tiedustuksia Pohjanperiltä", Suomi II:7, 1868, s . 215-220 ja A.H. Snellman, SMYA 1887, s. 70 - 76 ja myös Hj. Appelgren kuvaa jätinkirkkoa väitöskirjassaan (ss. 213-218). Edelleen jätinkirkosta eteläkaakkoon noin 100-130 m on lakialueen eteläosassa 2-3 mahdollista asumuspainanetta (ks. alakohde) ja kauempana Huhinmaan kaakkoispäässä muita mahdollisia asumuspainanteita (kohde Huhinmaa kaakko).
- Tyyppi
- kiinteä muinaisjäännös
- Alatyyppi
- jätinkirkot
- Ajoitus
- kivikautinen
- Kunta
- Oulu