Tietoa kohteesta
Kirkkopuiston on Mikkelin kaupungin vanhaa ydintä, jossa Hämeen ja Loviisan tiet yhtyivät. 1700-luvulla oli risteyksen koillispuolella markkinapuoteja, itäpuolella Maunukselan talo ja eteläpuolella vuonna 1754 valmitunut, August Sorsan suunnittelema kirkko ja kellotapuli sekä niiden ympärillä hautausmaa. Hautausmaahan haudattiin mm. Porrassalmen taistelussa kaatuneet kuusi aliupseeria. Puiston luoteisnurkassa ollut yleinen kaivo suljettiin 1897. Samana vuonna rakennettiin soittopaviljonki. Kivisakastin yhteyteen rakennettu puinen kirkkorakennus alkoi käydä ahtaaksi ja rapistua 1700-luvulle tultaessa. Uusi kirkko rakennettiin Maunukselan kankaalle 1754. Kirkko oli rakenteeltaan kahdennettu ristikirkko ja mitoiltaan n. 44 x 48 metriä. (Wirilander 1982:300-308). Kirkon yhteyteen perustettiin hautausmaa 1760-luvulla, tosin hautaamista jatkettiin jonkin aikaa myös kivisakastin ympäristöön (Wirilander 1982:319). Kirkon ja hautausmaan lisäksi Kirkkopuistossa sijaitsi kellotapuli (mahdollisesti kirkkoa var-haisemmalta ajalta) sekä kirkkomaata ympäröinyt aita (Wirilander 1982:308). Kirkon rakentamisen jälkeen suuri osa pitäjän keskeisistä toiminnoista sijoittui Kirkkopuiston ympäristöön (Wirilander 1982:218). Kirkko tuhoutui täysin salaman sytyttämässä palossa 7.8.1806. Kirkkopuiston hautausmaata käytettiin vielä sen jälkeenkin 1800-luvun alkukymmenille asti. 1830-luvulla, 1838 tapahtuneen Mikkelin kaupungin perustamisen yhteydessä, keskusta alkoi hahmottua Kirkkopuiston alueelle. Vanhan kirkkomaan (hautaustoiminta oli siirtynyt jo uudelle hautausmaalle) aita määrättiin purettavaksi ja kivet pois kuljetettavaksi 1841. Kirkkopuiston kangas tasoitettiin ”kirkkotoriksi”. (Wirilander 1982:223-226, 319).
- Tyyppi
- kiinteä muinaisjäännös
- Alatyyppi
- hautausmaat
- Ajoitus
- historiallinen
- Kunta
- Mikkeli