Viirankoski

Löytöalue sijaitsee 5,8 km Loviisan kirkosta koilliseen, Tesjoen Viirankosken länsirannalla olevan mäen etelärinteellä. Alueen kokonaislaajuus on noin 280x150 metriä. Alueella voi löytöjen ja rakenteiden perusteella erottaa kolme keskittymää. Pääosa rakenteista viittaa raudanvalmistukseen ja käsittelyyn.

Löytöjen ja ajoitusten perusteella paikalla on toimittu varhaismetallikaudelta historialliseen aikaan. Alin ja eteläisin löytöalue sisältää maanpäällisen kiviahjon, kuoppauuneja ja raudanvalmistuskuonaa. Raudanvalmistuspaikka sijaitsee Viirankosken alasuvannon pohjoispuolisella "niemekkeellä" (muinaisjäännösrekisterin koordinaatti).

Alueen lounaisnurkassa on neliskulmaisen ahjon/sulatusuunin matalat kivirauniot, josta kuonaa sisältävä nokimaata noin 5 m säteellä, rautaesineitä ja mahdollisesti rautakautista keramiikkaa. Ympäristöstä on löytynyt metallinilmaisimella rautaesineitä kuten sirpin katkelma. Ahjon vierestä syyskuussa 2010 otetun hiilinäytteen ajoitustulos: 240 ± 30 BP (IHME-1790).

Esineet on luetteloitu numerolla KM 39609. Raudanvalmistuspaikan pohjoispuolella, noin 30 metrin päässä on toinen löytökeskittymä erilaisia metalliesineitä (KM 39609). Löytöjä on myös tästä paikasta luoteeseen kohti suurinta löytöaluetta. Kolmas ja suurin löytöalue sijaitsee kauempana joesta, mäen etelärinteellä, noin 200 metriä raudanvalmistuspaikasta luoteeseen.

Alueelta on useita erityyppisiä löytöjä: Kvartsinuolenkärki, keramiikkaa (mm. asbestisekoitteista ja tekstiilipainanteista), erilaisia metalliesineitä, raudanvalmistuskuonaa ja uunien ja ahjojen jäänteitä. Saviastian palat on kerätty moottoritien meluvallin vierestä noin 8x15 metrin alueelta (ks. KM 40194:1-24).

Paikalta toimitettiin lisää löytöjä vuonna 2015 ja 2016: KM 40849:1-10; KM 41219:1-2. Löydöt ja havainnot ovat pääosin peräisin Rautakymi-projektin tekemistä tutkimuksista vuosina 2010-2014 (Jouni Jäppinen ja Rune Nygård, http://rautakymi.fi/Viirankoski.html). Rakenteita on ajoitettu ja raudanvalmistuskuonaa ja esineitä on analysoitu.

Paikalle on rakennettu moottoritie E18, joka kulkee löytöalueiden välistä ja on tuhonnut osia niistä. Kaksi pienempää löytöaluetta sijaitsevat moottoritien eteläpuolella ja suurempi, pohjoisin tien pohjoispuolella (osin meluvallin alla).Tarkastuksissa on kartoitettu alueella olevia kuoppia ja muita rakenteita (koordinaatit ks. Päivi Maarasen raportti 2013). Rajaus perustuu kartoitettujen löytökohtien levintään. Osa löydöistä on rekisteröity alakohteiksi.