Vävarsbacka

Kohde sijaitsee Ilolan Vävarsbackan eli Kankurinmäen koskesta 0–600 m pohjoiseen. Muinaisjäännös koostuu peltotöissä ja soranotossa paljastuneesta kolmesta löytökeskittymästä (A–C). Alue A sijaitsee aivan Vävarsbackan kosken pohjoisrannalla entisen Vävarsbackan kartanon alueella. Paikka on loivasti itään viettävää peltoa.

Löydöt kvartseja sekä koskesta löytynyt kiviesine KM 2542:48. Alue B sijaitsee edellisestä 500–600 m pohjoiseen ja luoteeseen osittain kesannolle jätetyssä pellossa olevan kumpareen päällä sekä itäisellä ja pohjoisella rinteellä. Löytöjä on saatu talteen useista eri kohdista. Keskeisin niistä on peltokumpareen itäreuna, jossa Aarne Europaeus teki vuonna 1923 kaivauksia.

Asuinpaikalta (= Vävarsbacka I) tavattiin muutamia tulisijojen jäännöksiä, mahdollisia paalunsijoja sekä Uskelan keramiikkaa. Alue C (= Vävarsbacka II) sijaitsee 100 m alueesta B itään, alueita erottavan puron, muinaisen salmen, itäpuolella. Paikka on sekametsää kasvavaa harjua, josta on otettu hiekkaa ja soraa.

Paikalla on suoritettu arkeologiset kaivaukset vuonna 1951. Asuinpaikan aineisto on monipuolista ja pitkäikäistä, keramiikan joukossa on tyypillistä kampakeramiikkaa, myöhäiskampakeramiikka ja nuorakoristeista keramiikkaa. Jotkut palat ovat asbestisekoitteisia. Osa asuinpaikasta on tuhoutunut soranotossa.

Vuonna 2018 tehdyssä koekaivauksessa löytöaineisto koostui pääosin keramiikasta, joka ajoittuu kivikauden eri periodeille. Suurin osa keramiikasta kuuluu tyypillisen kampakeramiikan vaiheeseen (Ka II:2 och Ka III). Lisäksi löydettiin nuorakeramiikkaa, koristelematonta asbestisekoitteista keramiikka sekä naarmupintaista tai ns. "rapattua" keramiikkaa.

Kiviesineistö koostuu iskoksista, kaapimista ja taltoista. Vuonna 2020 avatusta koeojasta ja kahdesta koeruuduista saatiin kivikautisia löytöjä. Kaivauksilla todettiin myös horisontaalista stratigrafiaa: korkeammalla sijaitsevasta koeojan osasta tuli esiin lähinnä tyypillistä kampakeramiikkaa (Ka II:1).

Kaivausalueen pohjoisimmista ruuduista löytöaineisto oli myöhempää tyypillistä kampakeramiikkaa (Ka II:2), Uskelan keramiikkaa, asbestisekoitteista keramiikkaa ja nuorakeramiikkaa.