Vanha-Pappila

Asuinpaikka sijaitsee pellolla Rantatien länsi- ja eteläpuolella ja Pappilasta etelään, Vesijärven Kirkonselän länsirannalla. Kapatuosian linnavuori on vajaan puolen kilometrin päässä kaakossa. Maaperä on hiesua ja hiekkaa. Löytöinä paikalta on talletettu saviastianpaloja, palanutta luuta, kvartsia ja piitä.

Löydöt ajoittuvat kivikaudelta rautakaudelle sekä keskiaikaan. Keskiajalta lähtien paikalla on ollut pappila, joka toimi välillä kuninkaankartanona. Osa pappilan paikasta on luultavasti tuhoutunut myöhempien maansiirtojen myötä, mutta tontin eteläisin osa on voinut säilyä. Alueelta havaittu historiallisen ajan esineistö liittynee pappilaan.

Rautakautista esineistöä on löytynyt pappilan eteläpuolen pellolta ja tontin eteläosasta koekuopasta. Vuonna 2016 kohteen pohjoisosasta ja sen länsipuolelta on tehty useita metallinilmaisinlöytöjä: mm. 1500-1600-luvun rahoja, tasavartinen solki, heloja (KM 41178:1-9, ks. verif.). Aikaisemmin Pappilan kylästä on löydetty myös kivitaltta ja rautakautinen solki (KM 12570 ja 13955) sekä vuonna 1999 noin 300 m kirkosta kaakkoon ja 40 m Rantatieltä länteen mm. rautakautinen helmi, rautakautista keramiikkaa, kuonaa, kvartsia ja palaneita kiviä noin 80 x 200 m alalta. Vuoden 2007 konekaivun valvonnan yhteydessä Kunnantuvan läheisyydessä ei tehty havaintoja kiinteästä muinaisjäännöksestä.