Vanajan vanha pappila

Vanajan vanha pappila sijaitsee hieman alle puolentoista kilometrin verran Vanajan keskiaikaiselta kivikirkolta kaakkoon, Vanajaveden Miemolansalmen itärannalla. Pappilan itäpuolella kohoaa mäki, jota pitkin ennen on kulkenut tie kirkolle. Vanajan seurakunta lienee syntynyt jo 1200-luvulla, vaikka sitä koskevia lähteitä tunnetaan vasta 1300-luvun alkupuolelta.

Oletetaan, että pappilan maat olisi lohkottu aikanaan suuresta Turun piispalle kuuluneesta Vanajan kartanosta, joka mainitaan vuonna 1324. Pappila lienee perustettu viimeistään 1300-luvulla, mutta varhaisimmat maininnat siitä ovat vasta 1500-luvulta, jolloin pappilan tiedetään palaneen (1579). Samoin 1707 pystytetty päärakennus on palanut heti valmistuttuaan.

Uusi asuinrakennus on pystytetty 1729 ja 1832. Pappila on yksityisomistuksessa. Historiallisten karttojen mukaan Vanajan pappila on sijainnut nykyisellä paikallaan ainakin 1600-luvulta lähtien. Inventoinnin 2012 mukaan pihapiiristä eri aikoina talteen saatujen löytöjen (muun muassa Siegburgin kivisavikeramiikka, astialasia, rahoja) perusteella paikalla on asuttu viimeistään 1500-luvulla, ehkä jo keskiajalta lähtien.

Alueelle tehdyissä kaivannoissa on havaittu maan alla joitakin kivirakenteiden osia, mutta ei yhtään kokonaisena säilynyttä rakennetta. Nykyisin maan pinnalle näkyvät ja säilyneet kivijalat edustavat pappilan viimeisintä käyttö- ja purkuvaihetta. Pappilassa on tällä hetkellä kaksi uuden ajan tiilikellaria mutta 1760-luvulla täytetyn kivikellarin jäännökset saattavat edelleen olla pihapiirin maan alla.

Pappilan alueelta on saatu talteen myös rautakautisia löytöjä, mm. rautakauden keramiikkaa. Pappilan pihapiiristä pohjoisluoteeseen on todettu myös kaksi röykkiötä, jotka on tulkittu mahdollisiksi rautakautisiksi hautaröykkiöiksi. Historiallisten karttojen perusteella rajatun vanhan tonttimaan alue: N=6761727- 6761862, E=365785-365890 (mies- ja karjapiha, ETRS-TM35FIN)