Turun tuomiokirkko ja Turun historiallinen ydinalue

Turun, Suomen vanhimman keskiaikaisen kaupungin, tuomiokirkko ja historiallinen ydinalue heijastavat Turun asemaa maamme hallinnollisen, uskonnollisen, akateemisen ja kulttuurielämän keskuksena ja Suomen pääkaupunkina vuoteen 1812. Unikankareen mäellä vuodesta 1300 seisonut Turun tuomiokirkko on Suomen kansallispyhäkkö.

Tuomiokirkon ja Vanhan Suurtorin alueen asemakaavallinen ratkaisu perustuu osin vanhaan korttelijakoon ja osin Engelin 1828 laatimaan asemakaavaan. Turun 1300-luvun alun tienoilla alkunsa saanut kaupunkialue sijaitsee Aurajoen ja nykyisen Hämeenkadun välisellä alueella ja ulottuu Tuomiokirkolta Kaskenkadun tienoille, Pyhän Olavin dominikaanikonventin paikalle.

Keskiaikainen kaupunki on ulottunut myös Aurajoen länsirannalle. Alue on tullut kaupunkiasutuksen piiriin lyhyessä ajassa. Keskiajalta periytyvä epäsäännöllinen katuverkko on edelleen nähtävissä tuomiokirkolta suurtorin ja Rettigin palatsin tienoille ja keskiaikainen suurtori Vanhalla Suurtorilla. Torilta alkavat keskiaikaisperäiset Suuri Rantatie sekä Hämeen Härkätie.

Turun tuomiokirkkoa on laajennettu lukuisia kertoja ja sen nykyinen ulkohahmo C.L. Engelin suunnittelemine länsitornin huippuineen on peräisin Turun palon jälkeiseltä ajalta. Länsitornillisen tiilibasilikan itäpäähän liittyy kahdeksankulmainen kuoriosa ja runkohuonetta reunustaa keskiajan kuluessa rakennettujen kappelien yhtenäinen rivistö.

Kolmilaivaisen kirkkosalin leveässä keskilaivassa on tähtiholvit. Pilarit ovat kirkon vanhimmassa länsiosassa neliskulmaiset, piispa Hemmingin aikana rakennetussa, saarnastuolin itäpuolella olevassa osassa kahdeksankulmaiset. Sivulaivaan avautuvat, eri pyhimysten alttareille omistetut kappelit ovat muuttuneet 1600-luvulla mahtimiesten hautakappeleiksi.

Kirkon kiinteä sisustus on tulipaloista johtuen pääosin 1800-luvulta. Turun akatemiatalo on kustavilaisen uusklassismin kauden profaaniarkkitehtuurin hienoimpia saavutuksia ja yksi suurimmista siihenastisista rakennushankkeista Suomessa. Akatemiatalon juhlasali ja konsistorien istuntosalit porrashuoneineen ovat maamme arvokkaimpia julkisia tiloja. 1800-luvun alussa rakennettu, arkkitehti C. Chr.

Gjörwellin suunnittelema Akatemia ryhmittyy kahden neliömäisen pihan ympärille. Pihojen välissä on rakennuksen päätila, juhlasali, jota koristaa kuvanveistäjä Erik Cainbergin reliefisarja. Rakennukseen liittyvä edusaukio on Hämeenkadun puolella. Vanhan Suurtorin alue on ollut ennen vuoden 1827 kaupunkipaloa Turun vanha kaupunkikeskusta.

Suurtorin tuntumassa on jäänteitä kaupungin keskiaikaisesta katuverkosta ja rakennuksiin sisältyy keskiaikaisia kerrostumia. Suurtorin historiallisia rakennuksia ovat vanhan raatihuoneen lisäksi Hjeltin ja Brinkkalan talot sekä Classicumin koulurakennus. Miljööseen liittyvät myös Cajanderin ja Trappin talot.

Tuomiokirkkoa ympäröi lukuisten klassististen rakennusten kokonaisuus. Tuomiokirkon kivettyä aukiota eteläpuolella rajaavassa puistikossa oleva kuvanveistäjä C.E. Sjöstrandin tekemä Henrik Gabriel Porthanin patsas vuodelta 1864 on ensimmäinen julkinen henkilöpatsas Suomessa. Suurtorin ympäristö sekä 1700-1800-luvun asuin- ja julkisen rakentamisen korttelit Aurajokivarressa eli ns. siltojen väli Tuomiokirkkosillalta Aurasillalle, muodostaa monikerroksisen miljöön.

Se on määritelty kivikaupungiksi Engelin 1828 laatimassa maan ensimmäisessä empireasemakaavassa, joka on ollut esimerkkinä Suomen kaupunkien kaavoituksessa aina 1850-luvulle. Jokivarren lehmukset ja laiturikiveykset ovat vanhimpia palon jälkeen toteutettuja kaupunkiuudistuksen rakenteita. Monista eri aikoina rakennetuista osista koostuvassa ns.

Ingmanin talossa on ollut 1700-luvun jälkipuolella ns. Seipelin sali, Turun huomattavin ravintola- ja juhlahuoneisto. Turun kaupunginkirjasto on rakennettu 1901-1903, uudisrakennus Linnankadulle 2007. Läntinen Rantakatu 1-17 on edustava, pääosin 1800-luvun alkupuolella rakentunut kokonaisuus. Osa rakennusrivistöstä on rakennettu jo 1700-luvulla, mutta rakennuksia on muutettu 1800-luvun alussa.

Klassististen kaupunkitalojen lisäksi siihen kuuluvat nelikerroksinen liike- ja asuintalo Verdandi vuodelta 1898, seurahuoneeksi 1811 valmistunut rakennus, joka on muutettu 1879-1883 kaupungintaloksi sekä kaupunginkanslian 1908-1909 rakennettu nelikerroksinen jugendkivirakennus. Turun paloa edeltäviin puurakennuksiin kuuluu apteekkimuseona toimiva Qwenselin talo.

Hämeenkatu ja nykyinen Runeberginpuisto perustuvat osin Engelin asemakaavaan. Puisto on yksi Engelin asemakaavan seitsemästä aukiosta. Sen varrella on empiretyylinen Talousseurantalo. Korttelin kokoinen Rettigin palatsi puiston vieressä on rakennettu 1928 ja entinen tupakkatehdas useassa vaiheessa 1800-luvulta 1920-luvulle. Rettigin alue kuuluu keskiaikaisen kaupungin kokonaisuuteen ja katuverkon lisäksi osaan rakennuksista sisältyy keskiajalta periytyviä osia.