Tervavuori

Tervavuoren länsipuolella on kuusi hiilimiilun pohjaa. Jyrkkärinteisen Tervavuoren (moreenikumpare) koillispuolella on rinteen alaosassa, länteen kurottuvan harjanteen kärjen etelärinteellä kaksi hiilimiilun pohjaa (4: ovaali, alarinteeseen suippeneva, 6 x 8 m ja 5: vaurioitunut, läpimitta 7 m). Niiden kaakkoispuolella, noin 40 m päässä on yksi hiilimiilun pohja tasaisemmalla alarinteellä (6: läpimitta 6 m).

Näistä kolmesta noin 50 - 60 m lounaaseen on toinen kolmen miilunpohjan ryhmä tasaisella kankaalla. Miilun pohjat ovat kaikki halkaisijaltaan noin 6 - 8 m laajuisia, pyöreitä tai pyöristyneitä nelisivuisia. Kaikkia kiertää matala oja, jonka keskellä on matala, tasainen kumpare tai kohouma, jossa turpeen alla on hiilen kekäleitä ja nokista maata.

Miilut ovat kaikki avattuja, hiilet viety pois, ja jäljellä ovat vain pohjat. Miilujen ikä ei ole tiedossa. Hiiliä on tämän kaltaisissa miiluissa viimeksi poltettu tiettävästi sota-aikana häkäpönttöjen tarpeisiin, mutta myös ainakin 1600-luvulta alkaen pajojen ja ruukkien tarpeisiin. Nämä miilut vaikuttavat ainakin sota-aikaa vanhemmilta niiden maatuneisuuden takia: miiluja ympäröivät ojat (joista kaivettu maata miilun peitteeksi) ovat tuskin havaittavia ja hyvin sortuneita.

Karkea oletus niiden ajoituksille voisi olla 1800-luku - 1900-luvun alku. Maa-aineksen ottamisen vuoksi vuonna 2014 Tervavuoren hiilimiilukohteessa tutkittiin, dokumentoitiin ja pois kaivettiin hiilimiilut 4, 5 ja 6 (alakohteet). Kaikista kolmesta hiilimiilusta paljastui hiiltyneitä puurakenteita. Radiohiiliajoitus yhdestä vuonna 2014 tutkituista hiilimiiluista (teetetty 6.4.2020 Mikroliitti Oy:n toimesta): Beta-555740 110 +/- 30 BP IRMS δ13C: -25.7 o/oo (ajoitettu näyte hiiltä).