Salama

Sijaintipaikka on Porin edustalla noin 28 km keskustasta luoteeseen Tahkoluodon länsipuolella ja Smöörööga -luodon luoteispuolella kivikkoisella pohjalla. Rautarakenteisen aluksen kappaleita hajallaan pohjassa noin 80 x 80 metrin alueella. Hylky on rikkoutunut palasiksi luodon tuntumaan; laivan muotoa ei ole hahmotettavissa.

Hylyn osia on merenpohjassa runsaasti pieninä palasina. Suurin osa kappaleista on 3 - 4 metrin syvyydessä. Syvemmällä on yksittäisiä osia. Suurin hylyn kappaleista on noin viisi metriä pitkä ja puolitoista metriä leveä metallilevy, jossa on pituussuunnassa kiinni kaksi lankkumaista puuosaa. Hylyn jäänne on harrastajasukeltajien hyvin tuntema. 2015 hylystä tehtiin sukeltamalla havaintoja merituulipuistohankkeen yhteydessä tehdyn vedenalaisinventoinnin osana.

Hylyn sijaintialue on rajattu muinaisjäännösrekisteriin inventointiraportin perusteella. Porilainen merihistorian harrastaja Seppo Salonen on selvittänyt hylyn taustan jo 1980-luvun alussa. Arkistolähteiden perusteella hylky on arvioitu höyrylaiva Salamaksi. Siipirataslaiva Salama oli rakennettu Newcastlessa 1857.

Laiva saapui Porin Reposaareen syksyllä 1875 ja alkoi ajaa säännöllisiä vuoroja Porin ja Reposaaren välillä toimien matkustaja-aluksen ja hinaajana. 30-hevosvoimainen Salama oli 26,4 metriä pitkä ja 5,5 metriä leveä. Alus oli käytössä vuoteen 1885 asti, jolloin se haaksirikkoutui. Syyskuussa 1885 alus ajoi karille ollessaan tulossa Merikarvialta Poriin.

Laivassa ollut luotsi arvioi reitin väärin Kaijakarin vesillä. Alus pääsi irti karilta, mutta törmäsi jonkin ajan kuluttua Smöröga-nimiseen kariin lähellä Reposaarta. Hylkyä yritettiin myöhemmin nostaa, mutta yritys epäonnistui. Hylystä nostettuja esineitä, mm. ikkuna ja penkin osia, on Satakunnan museon kokoelmissa.