Saksila

Naantalin Saksilan tilaa ympäröiviltä pelloilta (lounaassa, etelässä, idässä ja koillisessa) on metallinetsinnässä saatu runsaasti historiallisen ajan esineistöä. Löytöalueet sijaitsevat Luonnonmaan koillisrannalla, Kultarannan niemekkeen länsi-/lounaispuolella. Peltoalueen poikki kulkee länsi-lounaasta tuleva oja, joka noudattaa Luonnonmaan halki Matalahteen asti ulottuvaa kapeaa 5 metrin korkeuskäyrien rajaamaa alavaa maastokäytävää.

Maastokäytävä on vielä rautakauden lopulla muodostanut salmen, joka on jakanut saaren kahteen suurempaan puoliskoon. Ensimmäinen maininta Saksilan kylästä on vuodelta 1444. Tämän jälkeen Naantalin luostari sai Saksilasta lahjoituksena maata, ja vuoteen 1577 saakka luostarin lampuodit viljelivät Saksilaa.

Keskiajalla Saksilassa oli kolme taloa, joista yksi oli läänitetty luostarille. Kahdesta muusta talosta toinen autioitui ensimmäisen kerran 1590-luvulla ja toisen kerran 1670-luvulla. 1700-luvulla Saksilan kaksi taloa yhdistettiin yhdeksi rustholliksi. Metalliesineitä on toimitettu Varsinais-Suomen maakuntamuseoon kahden eri löytäjän toimesta.

Ensimmäisen kerran esineitä löytyi vuonna 2008 Saksilan talosta noin 370 metriä koilliseen, minkä johdosta Heljä Brusila teki löytöpaikalle (koordinaatit P=6713670, I=224472) tarkastuskäynnin. Syksyllä 2015 metallinetsinharrastaja haravoi Saksilan lounaispuolista peltoa. Löytöjä (KM 41093: 1-53) tuli melko laajalta alueelta, mutta erityinen keskittymä on koordinaattien osoittamassa kohdassa.

Löytöesineistö on pienesineistöä (pronssi, lyijy), josta valtaosa on katkelmallisia tai osia esineistä. Löytöaineistossa on mm. rahoja 1570-luvulta, 1600-luvun kupariklippinkejä, lyijykuulia, lyijyplommeja, aterimien koristeita, hanakukon kappaleita, koristeheloja, nappeja, tunnistamattomia metallinpalasia ja piitä.

Joukossa saattaa olla myös muutamia rautakautisia esineitä: varmuudella ainakin kärkiosastaan katkennut karhunhammasriipus. Kohteen tulkintaa saattaa valaista vuodelta 1752 oleva pöytäkirja verollepanosta, jossa asianosaisina olivat Saksilan rusthollari Johan Sigfredsson ja Kultarannan isäntä Michel Henricson.

Asiakirjasta käy ilmi, että Michel Henricson oli ostanut Multakota-niittyalueen käyttöoikeuden Turun kaupungin teurastaja Gustaf Brobergilta. Pöytäkirjassa mainitaan, että niityllä on aikaisemmin valmistettu salpietaria. Valmistuksesta jääneitä multia Saksila oli vienyt omille pelloilleen lannoitteeksi, jättäen niityn kuoppaiseksi ja kuivaksi.

Paikallishistoria mainitsee Saksilassa toimineen salpietarinkeittämön, joka perustettiin 1500-luvun jälkipuolella (Kerttu Innamaa 1965: Naantalin historia III, sivu 347). Kirjallisten läheiden perusteella alueella on valmistettu salpietaria, jota varten paikalle on todennäköisesti tuotu multaa, lantaa ja tunkion jätteitä, joiden joukossa on ollut runsaasti katkelmallisia ja poisheitettyjä metalliesineitä. Keittämön tarkempi sijainti tai käyttöikä ei ole tiedossa.