Säkkäränkankare

Säkkäränkankare on kallioinen luoteesta melko jyrkkäreunainen peltojen keskellä oleva saareke, jonka luoteisrinteessä on vuonna 1926 Tallgrenin tutkima röykkiö. Röykkiön keskellä ollut noin 0,5 metrin korkuinen maakivi, jonka ympärille oli kivistä ja maasta koottu "hautakumpu". Rakenteen pohjalta löytyi poltetun luun ohella hevosen hammas, poltetun saven paloja ja saviastian paloja.

Tallgrenin mukaan röykkiön koko on ollut 6x6 m ja korkeus 0,5 m. Tallgren on ajoittanut röykkiön varhaiselle rautakaudelle (0-500 jKr.), mutta J. Luodon mielestä se kaikesta huolimatta olisi kuitenkin peräisin rautakauden loppupuolelta. Röykkiöstä noin 70 metriä etelään uuden hirsitalon lounaispuolella on maantasainen polttokenttäkalmisto (alakohteena), joka on saattanut osin tuhoutua 1990-luvun hirsitalon rakentamisen yhteydessä.

Merkkejä polttokenttäkalmistosta on pihapiirissä olevien kalliopaljastuminen välisillä alueilla. Koko Säkkäränkankaan laajuus on noin 200 m x 200 m. Mäen itä- ja eteläosista löytyi vuonna 2025 metallinetsinnässä kaksi erillistä kalmistoaluetta (Ilppari ILM34403, ILM34404, ILM34406, ILM34482). Itäisimmällä mäellä on polttokenttäkalmisto ja mahdollisesti matala röykkiö, ja eteläisimmällä mäellä ainakin yksi palokuoppahauta. Myös mäen kaakkoisrinteelle raivatusta pellosta on tehty rautakaudelle ajoittuvia löytöjä.