Rysäkari tykkipatteri

Rysäkari on entinen sotilassaari ja yksi Helsingin edustalle perustetun merilinnoitusketjun saarista ensimmäisen maailmansodan ajalta. Suomen puolustusvoimien haltuun saari siirtyi 1922 ja se oli puolustusvoimien hallussa vuoteen 2010 asti. Kohteella oli sotilaallinen rooli myös toisen maailmansodan aikana osana rannikon puolustusta.

Rysäkarilla on runsaasti erilaisia puu- ja betonirakenteita. Rakennusten lisäksi saarella on erilaisia linnoituslaitteita ja niihin liittyviä rakennelmia. Maastossa on lisäksi runsaasti erilaisia merkkejä ihmistoiminnasta eli rakennusten perustuksia, tasattuja kenttiä ja tieuria. Museoviraston suojeluluettelossa vuodelta 1979 saaren suojelukohteista kuvataan seuraavasti (Laaksonen, Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisu N:o 9, 2/1979): Rys 254 on neljän tykin patteri saaren keskellä, missä rintavarustuksen sisällä on tykkiasemien välissä panos- ja ammuskellarit, yhteensä 10 huonetta.

Lisäksi maan alla on neljä hissihuonetta ja kolme keskushuonetta. Aseistuksena on ollut neljä 254 mm durlacher-tykkiä. Rys 1 sijaitsee Rysäkarin länsikärjessä ja käsittää kaksi betonista, yksikerroksista mittaustornia. Rys 2 sijaitsee Rysäkarin länsikärjessä ja käsittää periskooppitähtäimellä varustetun kaksikerroksisen panssaritornin.

Rys 3 sijaitsee luoteisosassa saarta ja käsittää betonisen valonheitinaseman, jossa kolme huonetta ja valonheittimen suojahuone. Maastotarkastuksen 2011 perusteella linnoiterakenteet ovat edelleen melko hyvässä kunnossa. Niissä on ajan myötä syntynyttä luonnollista kulumista kuten raudan korroosiota ja betonipintojen rapistumista.

Paikoin linnoitteet ovat vesakon ja puuston peitossa. Historiallisten tietojen mukaan Rysäkarilla (ent. Ryssänkari/Rysskär) on ollut kylä tai asutusta saaren eteläpuolella. Rintavarustuksen eteläpuolella saaren kallioiden välissä on rehevämmän kasvillisuuden alueita. Kasvillisuusalueet poikkeavat selvästi alueen muusta kasvillisuudesta ja tiheäkasvuisessa metsikössä heinikon seassa on havaittavissa epämääräisiä kivirakenteita.

On mahdollista, että kallioiden välisiin painumiin on kertynyt vähitellen ihmisen toiminnan tuloksena eloperäistä jätettä, joka on mahdollistanut kasvillisuuden kasvulle suotuisammat olot. Vuonna 2012 saarella tehtiin sotahistoriallisten kohteiden tarkkuusinventointi ja vedenalaisten kohteiden inventointi.