Port Arthurin puutalokorttelit ja Mikaelinkirkko

Port Arthurin puutalokorttelit on yhtenäinen ja laaja 1900-luvun alun työväenasuinalue. Port Arthurin kaupunginosan itäosaan rakennettu Mikaelinkirkko on puolestaan arkkitehti Lars Sonckin suunnittelijanuran ensimmäinen monumentaalirakennus ja keskeinen 1800-1900-luvun taitteen kirkkorakentamisen edustaja.

Mikaelinkirkko on rakennettu 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa tuolloisen Turun ruutukaava-alueen luoteisosaan, työväen ja käsityöläisten asuinalueelle. Laajan puiston ympäröimä tiilestä rakennettu kirkko on ulkoarkkitehtuuriltaan lähinnä saksalaistyylistä uusgotiikkaa. Suorakaiteen muotoisen kirkon toiseen päätyyn liittyy keskiakselista sivuun rakennettu korkea torni.

Kuoriosan sivuilla on matalat pyörötornit. Seiniä jäsentävät poikkipäätysarjat, suippokaariset kolmijakoiset ikkunat ja porrastetut kontreforit. Kaakkoispäädyssä on suuri pyöröikkuna. Tiiliseinien yläosissa on keskiaikaisten kirkkojen päätykolmioista tuttuja koristekomeroita. Vesikatot ovat norjalaista liuskekiveä.

Sisäarkkitehtuuriltaan kirkko lähentelee jugendia ja kansallisromantiikkaa. Turun ruutukaava-alueen länsilaidalla oleva VIII kaupunginosa Port Arthur rajautuu Kakolanmäkeen, Annankatuun, Ratakatuun ja Sairashuoneenkatuun. Port Arthur on rakentunut samaan aikaan Mikaelinkirkon kanssa ja yhtenäiset puutalokorttelit jatkuvat edelleen Ratakadun ja Rauhankadun välissä.

Satamaan johtava rautatie on pirstonut muutaman Port Arthurin läntisimmistä kortteleista. Pääosa tonttien rakennuksista on 1900-1920-lukujen rakennusvaiheesta, mutta alueen kaakkoislaidan kortteleissa on myös vanhempaa rakennuskantaa. Puutalokortteleiden varsin yhtenäinen rakennuskanta muodostuu yksikerroksisista asuinrakennuksista, jotka on sijoitettu pitkä julkisivu katulinjan suuntaisesti. Lauta-aidoilla rajattujen tonttien sisäosien piharakennukset muodostavat suljettuja, suurten lehtipuiden varjostamia pihapiirejä.