Pispalanrinne

Pispalanrinteen poikkeuksellinen sijainti jyrkkärinteisellä harjulla kahden järven välissä on tehnyt siitä Suomen tunnetuimman 1800- ja 1900-lukujen taitteessa suurten kaupunkien ulkopuolelle, kaavoittamattomalle maalle ilman valvontaa rakentuneista työväen asuinalueista. "Mökin sai tehdä ihan mielensä mukaisen: pitkittäin, poikittain, vinottain; hirrestä, laudasta, sahanpurusta, tiilestä, betonista; maalata vaikka raitaiseksi; jatkaa, korottaa, tehdä jiirejä, pykäliä, portaita, siltoja, kaaveleita.

Ja eikö muka tehty? Kyllä! Ei kysytty rakennuspiirustusta, ei työsuunnitelmaa, kustannusarviota, arkkitehtia, mestari, teettäjää, ei muuta kuin siitä poikki ja seinään. Niin kuin linnut tietävät miten pesänsä rakentavat, niin tiesivät Pispalan miehet, miten syntyi Luojan palikkaleikki korkealle moreenipenkereelle.

Kaltevaa kamaraansa uhmaten jokainen mökki ja mies pyrki vain julistamaan omaa olemisen riemuaan", kuvaa kirjailija Lauri Viita Pispalan rakentamista kirjassaan Moreeni. Pispalan vanhimmat säilyneet asuinrakennukset muistuttavat maaseudun mökkikylien taloja, vuosisadan vaihteen rakennukset, paritalot ja suuremmat kasarmimaiset asuinrakennukset ovat noudattaneet pääpiirteissään järjestetyn kaupunkialueen korkeussääntöjä ja ajan yleistä rakennustapaa.

Jyrkkään rinteeseen rakennetut portaat korvaavat osittain katuverkon. Tyypillisiä, hyvin säilyneitä yksittäisiä rakennuskohteita Pispalassa ovat mm. Lauri Viidan museo 1920-luvulta, Pispan koulu (Tiitola 1914 ja Strömmer 1941), Vuorenmaan valtakunta 1920-luvulta, Virtasen valtakunta 1920- ja 1930-luvun vaihteesta, Rajaportin saunan kortteli 1800- ja 1900-luvun vaihteesta sekä edelleen mm.

Erämiehen-, Rimmin-, Pättärän-, Pispan- ja Mäkikadun sekä Pispalanharjun ympäristöt. Pispalan maamerkiksi on muodostunut 1900-luvun alussa rakennettu teräsrakenteinen 55 metriä korkea haulitorni, jonka huipulla olevaan valimoon johtavat avokierreportaat. Pyhäjärven ja Näsijärven rannassa on uittotunneleihin liittyviä rakenteita.