Pihlajasuo

Pihlajasuon kosteikkoalueen eteläpuolella on ollut hiekkainen harju, jonka länsiosasta on tuhoutunut hiekanotossa. Hiekanottoalueen itäpuolella harjua on vielä jäljellä ja sen yläosassa havaittiin vuoden 2024 inventoinnissa viisi pyöreää, loivareunaista painannetta. Niiden halkaisija on keskimäärin 3–3,5 metriä ja syvyys noin puoli metriä.

Pohjoispuoleisin kuoppa on hieman muita syvempi, noin 80 cm. Kuoppien reunoilla on aavistus vallia, mutta se on korkeintaan 10 cm korkea ja noin metrin leveä. Kaikkien kuoppien pohjalle tehtiin lapionpisto. Turpeen (n. 10 cm) alla havaittiin noin 1-2 cm paksuinen tumma maakerros, jonka seassa yksittäisiä hiilenpaloja.

Sen alta tulee huuhtoumakerros (3-5 cm), joka vaihtuu oranssinruskeaksi hiekkamoreeniksi. Vanhoilla kartoilla tai historiallisissa ilmakuvissa ei ole tällä kohdalla näkyvissä mitään, mikä ajoittaisi kohteet. Hiekanottoalue on melko lähellä kuoppia, mutta kuopat eivät symmetrisyyden vuoksi vaikuta hiekanottokuopilta ja kuoppia ympäröivässä maastossa ei näy merkkejä ainakaan koneellisesta maanotosta.

Maasto on avointa kuusimetsää. Painanteet voivat liittyä historialliseen aikaan, mutta niissä on melko vähän hiiltä esimerkiksi hiilihaudaksi. Painanteet muistuttavat pyyntikuoppia, koska niissä on kuitenkin ajan saatossa kertynyttä huuhtoumakerrosta. Painanteiden ajoitus tai status ei kuitenkaan selvinnyt inventoinnissa ja niiden tarkempi määrittäminen vaatisi kohdennetumpia tutkimuksia. Kuva