Petalax-Rimossbacken

Kohde sijaitsee Maalahden eteläosassa, Rimossenin länsipuolella, Flatbergetistä lounaaseen. Rimossbacken on pitkä noin kaakko-luode –suuntainen moreeniharjanne, joka kasvaa lähinnä mäntyä. Kohteen pohjoisosaa halkoo metsäautotie. Kyseessä on Maalahden laajin ja röykkiömäärältään suurin kohde. Röykkiöitä on noin pitkin harjannetta noin kilometrin matkalla, leveyttä kohteella on parhaimmillaan lähes 300 metriä.

Röykkiöalue on kartoitettu vuonna 1974, mutta vuoden 2008 inventoinnissa tehtyjen havaintojen perusteella kohde ulottuu hieman pohjoisempaan kuin aiemmin dokumentoitu. Vuoden 1974 kartoituksessa laskettiin ainakin 222 röykkiötä. Pääosa röykkiöistä on pieniä, läpimitaltaan noin 2 – 4 metriä, lisäksi on halkaisijaltaan 5 – 8 metrisiä sekä kolme yli 10 metristä röykkiötä.

Gps-koordinaatteja ei mitattu röykkiöiden suuren lukumäärän ja ajan puutteen vuoksi, alue kierrettiin aluerajauksen saamiseksi. Röykkiöistä tutkittiin 1974 – 75 kolme. Ne ajoittuvat paikan korkeuden ja röykkiötyypin perusteella lähinnä esiroomalaiseen rautakauteen ja aivan ajanlaskun vaihteeseen. Ajoittavaa esineistöä tai absoluuttisia ajoituksia kohteesta ei ole.

Vuoden 2013 inventoinnissa kartoitettiin voimajohtolinjauksen molemmilla puolilla röykkiöitä noin 450 m leveällä vyöhykkeellä. Metsätien eteläpuolella on tehty avohakkuu ja metsänauraus, ja tiheä pusikoitunut alue yltää tiestä lähes 100 m etelään. Röykkiöt sijoittuvat lähinnä mäentönkille, niiden välisistä notkelmista havaittiin joitakin röykkiöitä.

Tien eteläpuolelta havaittiin joitakin metsänaurauksessa hajonneita röykkiöitä. Osa röykkiöistä voi olla kaskiröykkiöitä. Kaskipeltoja on voitu perustaa entisille metsäpaloalueille. Inv. 2023: Inventoinnissa tarkasteltiin muinaisjäännösalueen rajaa, jonka yhteydessä havaittiin 21 röykkiötä, jotka mitattiin GPS-paikantimella.

Röykkiöiden koko vaihteli 2-6 metrin välillä. Alueen röykkiöitä ei kartoitettu tarkemmin. Tämä vaatisi kohdennetumman tutkimuksen. Muinaisjäännösalueen pohjoisosan läpi kulkee Flatbergsvägen-niminen metsäautotie. Sen pohjoispuolelta havaittiin kolme röykkiöitä noin 20–40 metrin päästä tiestä. Tämän kauempaa röykkiöitä ei havaittu.

Inventoinnin aikaan ko. alueen havainnointimahdollisuudet olivat heinikosta ja hakkuutähteistä johtuen lähes olemattomat. Tien eteläpuolelta havaittiin 17 röykkiötä muinaisjäännösalueen reunojen läheisyydestä. Tiestä noin 70–90 metriä eteläkaakkoon havaittiin alueen isoimmat ja näyttävimmät röykkiöt. Yksi suunnitelluista tuulivoimaloista (nro 6) sijoittuisi muinaisjäännösalueelle sen länsiosaan.