Pappilanmäki

Asuinpaikka sijaitsee Mallusjoen Pappilanmäen luoteisosassa, länteen viettävällä hiekkaperäiselllä rinteellä olevalla peltotilkulla. Porvoonjoki on noin 300 m päässä. Kvartsi-iskokset löytyivät vuoden 1984 inventoinnissa noin 10 x 15 m alueelta 55 m korkeudelta. Vuoden 2007 koekaivauksissa peltotilkut pintapoimittiin ja paikalle tehtiin koekuoppia.

Löytöjä tehtiin runsaasti, varsinkin kauniston pihapiiristä. Vuoden 2011 koekaivauksissa todettiin asuinpaikan jakautuvan kahdeksi runsaslöytöiseksi alueeksi, joista toinen on loma-asunnon pihapiirissä ja toinen siitä pohjoiseen metsässä. Vuonna 2012 koekaivauksia jatkettiin kohti alueella sijaitsevaa niemekettä.

Niemekkeellä maakerrokset olivat huomattavan paksuja ja löytöjä tuli vielä yli 1,5 metrin syvyydestä. Niemeke on todennäköisesti syntynyt vedensekaisen maanvyöryn seurauksena, mikä voi selittää esimerkiksi palaneen luun puuttumisen löytöaineistosta. Koekuoppien avulla havaittiin uusi löytöalue istutuskoivikon koillispuolella olevasta kuusikosta.

Merkittävää on, että osa uusista löydöistä tuli lähes 10 metriä ennestään tunnettua asuinpaikkaa korkeammalta tasolta. Korkeampi taso on Ancylustransgression yläpuolella, mutta myöskään sieltä ei ajoittavaa materiaalia saatu. Vuoden 2013 koekaivausten ja vuoden 2012 tutkimusten perusteella voidaan päätellä Pappilanmäen pohjoispuolen rinteellä sijainneen varhaiskivikautisen aktiviteettialueen.

On todennäköistä, että alueella on sijainnut myös asuinpaikka, mutta sellaisesta ei toistaiseksi ole löydetty konkreettisia todisteita. Aktiviteettialue rajautuu rinteessä olevalle terassille, joka sijaitsee noin korkeudella 67,50 – 69,50 m mpy. Ancylusjärven transgressiomaksimi samalla paikalla on ollut noin 65 metrin korkeudella nykyisen merenpinnan yläpuolella.