Myllymäki

Retulansaaren itäosassa sijaitsevan Myllymäen muinaisjäännösalueen laajuus on noin 650 x 500 m ja se on osin avointa laidunaluetta, kaakossa on peltoa. Historiallisissa lähteissä Retula mainitaan ensi kerran vuonna 1429. Uuden ajan alussa saarella oli kolme taloa, kuten nykyisinkin. Myllymäelle ja Peltoituun on merkitty suuri joukko kivikumpuja vuoden 1691 tiluskarttaan.

Saareen johtavan kivisillan rakentamiseen on käytetty 1890-luvulta lähtien röykkiöiden kiviä. Myllymäellä on toistakymmentä kuppikiveä ja yli kaksisataa kumparetta, joista osa on rautakausia hautaröykkiöitä ja rakennusten jäännöksiä ja osa eri-ikäisiä viljelysröykkiöitä, osa mahdollisesti polttokenttäkalmistoa.

Ensimmäiset arkeologiset kaivaukset paikalla tehtiin vuonna 1967, jolloin tutkittiin yksi röykkiö, jota pidetään uhriröykkiönä. Lisäksi Myllymäkeä on tutkittu vuosina 1972 - 1973, 1975 -1976 ja 2005, jolloin tutkittu röykkiö tulkittiin esihistoriallisen rakennuksen jäännökseksi savitiivisteen perusteella.

Löytöjä ovat esim. pronssinen rannerengas ja pääasiassa karkeasekoitteiset saviastianpalat sekä palaneet ja palamattomat luut. Tutkimuksia jatkettiin koekaivauksin ja kartoituksin vielä vuonna 2006. Vuonna 2001 Myllymäen itärinteellä Ylikartanon maalla havaittiin mahdollinen kivirivi (stensträng). Se on noin 15 m pitkä ja kulkee rinteen korkeuskäyriin nähden kohtisuoraan.

Se sijaitsee 60 metriä Myllymäen halkaisevan tien eteläpuolella Ylikatianon maalla. Hyvä maatnerkki on mäen töyräällä kumpu (nro 203), jonka alapuolella kivirivi on. Kyseessä voi olla fossiilinen peltoviljelyjälki. Vuonna 2016 paikalla tehtiin tienparantamisen yhteydessä arkeologista valvontaa, jolloin kuudesta kohdasta havaittiin maansekaista matalaa kiveystä, jotka jatkuvat tielinjan ulkopuolelle. Kaksi kiveyksistä voi olla peräisin rautakaudelta.