Loviisan maalinnoitus

Loviisan maalinnoitus ja siihen liittyvä Svartholman merilinnoitus ovat Ruotsin Turun rauhan 1743 aluemenetysten jälkeen rakentamia linnoituksia. 1700-luvun loppupuolen ruotsalaista linnoitustekniikkaa edustava Loviisan maalinnoitus on merkittävä osa valtakunnan itärajan puolustushistoriaa. Loviisan maalinnoitus ja sen edustalla oleva Svartholman saarilinnake ovat Helsingin edustalle rakennetun Suomenlinnan päälinnoituksen itäinen etuvarustus.

Loviisan maalinnoituksen tarkoitus on ollut valvoa Suuren Rantatien liikennettä. Vanha rantamaantie kulkee bastionien länsipuolella Garnisonin alueen läpi. Augustin Ehrensvärdin laatimasta linnoitussuunnitelmasta on säilynyt Suuren rantatien varteen rakennetut graniitista muuratut bastionit Rosen ja Ungern ja niihin liittyvät maavallit.

Bastionien takana on nähtävissä 1750-luvun louhosalueita, kivityömaita, osittain rakennetun bastioni Adolf Fredrikin pohja sekä vallien maansiirtoalueita. Bastionit Rosen ja Ungern, joiden ampuma-aukot suuntautuvat tielle, ovat kuuluneet linnoituksen itäiseen etuvarustukseen. Loviisanlahti on aikoinaan ulottunut bastioni Ungerniin saakka.

Loviisan kaupungin pohjoisosassa Puistokadun varrella on linnoitussuunnitelmaan liittynyt kaksikerroksinen komendantintalo, joka on yksi harvoja linnoitussuunnitelman toteutuneista kivirakennuksista. Tyypillinen hårlemanilainen barokkiklassistinen virkatalo toimii Loviisan kaupungin museona. Vallikadun varrella on linnoitukseen kuulunut kivinen leipomorakennus ja Itäisen Tullikadun varrella kaksi kaksikerroksista kivikasarmia 1750-luvulta.