Miksi käydä täällä
Kustaa Killinen ei maininnut täältä rakennejäänteitä vuonna 1885, mutta Appelgren kirjasi 1891 vallinjäännökset vuoren eteläreunassa. Vielä rautakauden loppupuolella matala merenlahti ulottui linnavuoren vaiheille saakka.
Katso: Selvimmin erottuvat eteläreunan hajonneet vallinjäänteet, jotka muodostuvat metrin kokoisista kivenjärkäleistä. Peltoaukeasta vuori kohoaa enimmillään noin 15 metriä.
Tietoa kohteesta
Linnavuori, jonka Kustaa Killinen mainitsee 1885 ilman rakennejäänteitä, mutta Appelgren Suomen muinaislinnoissaan (1891) mainitsee vallinjäännökset vuoren eteläreunassa. Linnavuori sijaitsee länsi-, etelä- ja itäsuunnassa peltojen, Killisen mainitseman Haukanniitun, ympäröivällä kapealla kaakko-luode-suuntaisella metsäisellä kallioharjanteella, joka pohjoisen suuntaan jatkuu metsäalueena.
Pohjoisesta Vinkkilän taajaman suunnasta laskee linnavuoren länsipuolitse pieni Puttanjoki etelään Mynämäenlahteen, jonne on vuorelta matkaa linnuntietä runsas 6 km. Linnavuori kohoaa ympäröivästä alavasta peltoaukesta (n. 7,5-10 m mpy.) enimmillään n. 15 m. Jyrkimmillään se on lännensuunnassa sekä eteläss ollen muualta noustavissa.
Vain eteläreunalla on selvemmin erotettavia hajonneita vallinjäänteitä, jotka muodostuvat suurista metrin kokoisista kivenjärkäleistä. Vielä rautakauden loppupuolella matala merenlahti on ulottunut linnavuoren vaiheille saakka.
- Tyyppi
- kiinteä muinaisjäännös
- Alatyyppi
- muinaislinnat
- Ajoitus
- rautakautinen
- Kunta
- Vehmaa
