Lapinlahden sairaala-alue

Lapinlahden sairaala on Suomen vanhin mielisairaala ja lukeutuu Euroopankin vanhimpiin psykiatrista hoitoa varten rakennettuihin hoitolaitoksiin. Sairaalaa ympäröivä puisto puutarhoineen on kiinteä osa sairaalan potilashoidon historiaa ja yksi Helsingin tärkeistä historiallisista puistoista. Yli 160 vuotta jatkunut sairaalatoiminta on kehittänyt alueesta kulttuurihistorialtaan ja kasvillisuudeltaan ainutlaatuisen ja varjellut rakennusten säilymisen historiallisessa asussaan.

Arkkitehti C.L. Engelin suunnittelema 1830-luvulla rakennettu Lapinlahden sairaala sijaitsee merenlahden rannalla Hietaniemen ja ortodoksisen hautausmaan vieressä. Engelin sairaalarakennus käsittää H-kirjaimen muotoon suunnitellun kompleksin, jonka osia ovat keskisiipi ja siihen liittyvät potilas ja taloussiivet.

Itäisten siipirakennusten välisen pihamaan sulkee muurattu aita, jonka keskellä on ajoportin ja kahden käyntiportin muodostama porttirakennelma. Rakennusten askeettinen yleisilme muuttuu länsijulkisivussa, missä keveä galleriakäytävä yhdistää toisiinsa eteläisen ja pohjoisen potilassiiven. Alueen vanhin puurakennus on entinen maalarin- ja nikkarinverstas, joka on rakennettu vuonna 1882 (John Lybeck).

Rannan tiilinen huoltorakennus, Venetsia, on rakennettu vuosina 1895 ja 1910. Lapinlahden sairaalan alue liittyy maisemakokonaisuuteen, jonka muodostavat siihen liittyvä rauhallinen merenlahtinäkymä, läheiset historialliset hautausmaat sekä Hietaniemen rannat. Puistossa, joka on nykyisin noin puolet entisestä, yhdistyy alueen alkuperäinen luonto ja vanha puistokulttuuri, minkä ansiosta puistossa on poikkeuksellisen runsas kasvilajisto.

Maastossa on myös purettujen rakennusten perustuksia ja katkelma Krimin sodan aikaisesta, niemen eteläosassa sijainneelle patterille johtaneesta tykkitiestä.