Kotkoja

Ympäristö on Sievolan kylämäen eteläpuolista peltomaata, joka rajautuu pohjoisessa rautatiehen ja etelässä Kotkojaan. Muinaisjäännöksen kohdalla maa kohoaa loivasti muodostaen paikalle etelään ja kaakkoon laskevan rinteen. Paikka on sijainnut suurimman osan pronssi- ja rautakaudesta merenrannassa tai sen tuntumassa.

Rautakauden loppuun mennessä meri on jo ehtinyt vetäytyä kauemmaksi, mutta Paimionjoen suu on sijainnut silloinkin vain noin kahden kilometrin päässä. Pintapoiminnassa löydettiin maaperäjäljen kohdalta esihistoriallisten saviastioiden paloja, jotka muistuttavat lähinnä rautakauden karkeaa käyttökeramiikkaa.

Pintapoiminnassa löytyi kohteelta ja sen ympäristöstä myös melko paljon historiallisen ajan esineistöä. Kohteen itäreunasta itäkaakkoon noin 50 metriä on sijainnut asuinrakennus vuoden 1879 senaatin kartan mukaan, ja vielä vuoden 1902 Sievolan jakokunnan isojaontäydennyskartassa (A77:96/36-137) samalle paikalle on merkitty pieni tonttimaa, muttei enää rakennuksia.

Vuoden 1902 kartan mukaan kohteen yli on kulkenut peltotie Sievolan kylämäeltä Marjavuoreen. Kohde tarkastettiin vuoden 2019 inventoinnissa. Kohde sijaitsee Paimion keskustasta noin kilometri länteen Kotkojan ja junaradan välisellä peltoalueella. Peltoa käytiin läpi, mutta löytöinä havaittiin vain muutamia savitiivisteen paloja ja historialliseen aikaan liittyviä löytöjä mm. tiilen kappaleita ja lasia.

Kohde on alun perin löytynyt Janne Rantasen ja Jasse Tiilikkalan Varsinais-Suomen rautakautiset asuinpaikat ilmavalokuvissa arkeologisessa inventoinnissa vuonna 2017. Muinaisjäännösalueen rajaus perustuu vuoden 2017 inventoinnin tietoihin, jotka saatiin käyttöön Janne Rantaselta. Noin 200 metriä pohjoiseen sijaitsee Sievolanmäen rautakautinen asuinpaikka ja kalmisto.

Koekaivauksissa 2022 tutkittiin muinaisjäännösalueen pohjoisosaa sekä radan eteläpuolista aluetta. Tutkitulta alueelta ei havaittu merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä ja kohteen aluerajausta tarkennettiin hieman pienemmäksi.